Ootteko nähnyt mun armastain?
Hän äsken viel oli tässä
Me jotenkin erilleen kuljimme
Kai eksyimme elämässä
Me onnea yhteistä vannoimme
Sen tahdoimme ikuista olla
Elämä tähän ei taipunutkaan
Se ei pysähdy sovinnolla
Me lainaksi löydämme ihmisen
ja yhdessä olla saamme
Vain hetken kohtaamme toisemme
ja toistemme lämmön jaamme
Ja vaikka sä rinnakkain kulkisit
kanssa tään ystävän parhaan
Ja vaik kuinka kättänsä puristat
voit kulkea toisistaan harhaan
Valat tuskin, tuskinpa sormukset
Ne eivät harhaamme poista
Me ajassa aina näin liikumme
ja koht’emme löydäkään toista
Ootteko nähnyt mun armastain?
Hänet tahtoisin nähdä jälleen
Ihmisen jonnekin kadonneen
toivon palaavan etsijälleen.
Pentti Salmela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti