tiistai 16. huhtikuuta 2019

Zorro



Zorro

Viipyi torilla Hietalahden
syysaamun harmaja sumu
Oli kivimiehet torilla kontallaan
kuului heräävän kaupungin kumu

Läpi mereltä nousevan autereen
tumma hahmo varjonsa heitti
Musta hattu varjosti kasvojaan
Viitta harmaa harteita peitti

Zorro! Zorro tulee!”
kuiske kiiri joukossamme
Ja hetkeksi hiljeni kaikki muu
myös kolke kivivasaramme

Kop, kop, kop, kop, kop, kop!
Korkosaapas löi pintaan kadun
Saapui nainen lierihatussaan
kuin haltija mystisen sadun

Ja kun hän purjehti ohitsemme,
alta lierin sen varjon lymyn
minä luulen, me tavoitimme
punahuulten hienoisen hymyn

Joka aamu se sama toistui
sen kahden viikon ajan
Hän saapui ja sitten poistui
taakse alkavan päivän rajan

Me kävimme läpi torin sen
jok’ikisen, jok’ainoan kiven
Joka päivään me odotimme
sadun taikaa, hohdetta hiven

Jos joskus kuljet poikki torin sen,
käy kiviä tarkasti katsoen
Niistä yhteen iskuin herkin
piirsin muistoksi Zorron merkin.

Pentti Salmela

tiistai 12. helmikuuta 2019

Kirjaesittely


Marja Klefström, Viipurin pelon ja toivon kevät 1918. p.k. kustannus@ gmail.com. Lohja 2018.
2. p. 2019.
Marja Klefströmin kirjan Wiipurin pelon ja toivon kevät 1918 ensimmäiseen lukemiseen minulta
kului yksi päivä ja yksi yö. Eläydyin kauppias Heikki Kuparmäen perheen selviytymistarinaan
Suomen itsenäisyyden sotaisalla alkutaipaleella Viipurissa niin, että maltoin keskeyttää 309-
sivuisen kirjan vain lyhyiksi hetkiksi.
Kirjailijan päiväkirjamuoto sopii hyvin lukion viimeistä luokkaa käyvän 17-vuotiaan Katri
Kuparmäen ajatusten ja tapahtumien kerrontaan. Se muistuttaa viipurilaisen Kersti Bergrothin
päiväkirjatyyliä, ja hänen Mary Marckin nimellä kirjoittamiaan Eeva-kirjoja, joissa päähenkilönä on
kuuluisuuteen yltäneen aikalaiskirjailijan kasvatusihanteiden mukainen Eeva.
Marja Klefströmin kirjan päähenkilö Katri toimii Eevan tavoin järkevästi, on toimelias,
myötäelävä ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä lukiolainen. Mutta Katrin kohtalona on kasvaa sotaa
käyvässä Viipurissa vastuunkantajaksi, vaikka onkin nuorin Kuparmäen perheen tyttäristä.
Päiväkirjalleen Katri uskoutuu, kirjoittaa omasta ja sisartensa rakkauksista, perheen salaisuuksista
sekä mieltään painavista järkyttävistä ja julmista tapahtumista ja elämästä pelon ilmapiirissä.
Kuparmäen perhe elää Tiiliruukinkadulla ja seuraa tarkasti tapahtumia aikana, jolloin Venäjän
vallankumouksen mainingit ulottuvat Viipuriin. Vielä itsenäisyysjulistuksen jälkeenkin kaupungissa
on runsaasti autonomian ajalta venäläistä sotaväkeä ja matruuseja. Bolshevikit toimittavat aseita
punakaartille ja osallistuvat sisällissotaan, vapaussotaan, Karjalassa Ahvolan ja Antrean rintamilla
punaisten rinnalla. Kirjoittajan fakta-aineisto, perustuu lähisukulaisten muistitiedon lisäksi laajaan
kirjallisuusaineistoon ja aikalaislehdistä varsinkin ainoana sodanaikana ilmestyvään Työ-lehteen,
mutta höystää kerrontaansa mielikuvituksella.
Katri alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa 6.12.1917, vähän sen jälkeen, kun bolshevikit olivat
nousseet valtaan Pietarissa. Katri kirjoittaa viljan tuonnin lakkaamisesta, levottomuuksista ja
paljastaa, mitä tarkoittaa lehtiotsikko ”Upseerien uimakoulu”. Viimeisin merkintä on 19.5.1918,
jolloin perhe juhlii Ida-tyttären ja jääkäri-sulhasen häitä.
Yhdyn Kuparmäen Papan repliikkiin: Kyl sit ennemmi vahtii kopallise kirppuloi, ko näit
tytölapsii, ko hyö tullee siihe ikkää. Tyttäret Mari, Ida ja Amalia ovat naimaikäisiä, omapäisiä oman
tiensä kulkijoita, kukin heistä kokee omalla tavallaan rakkaussurunsa, tragediansa ja -ilonsa.
Kuparmäen perheessä Mari ja arvoituksellinen kyökkipiika Hulda liittyvät punakaartiin. Se
aiheuttaa perheessä ristiriitoja ja isän äkkivääriä lausahduksia Marille: Nii kaua ko sie miu leipää
syöt ja asut miu talossain, mie tasa tarkkaa määrää mitä sie teet. Tai: mää kene kans hyväns, mut se
punikkipoika siun on hetsiltää jätettävä. Se on sit kaks hirttä poikki, jos se riiaaminen ei lopu.
Pappa on perheen patriootti, ”mamma hallitsee sydänkohtauksilla”, mutta tositärkeissä isän sana
painaa, silloin kukaan ei sano vastaan.
Katri kirjoittaa koulusta, tiedon saannin vaikeudesta, huhuista, punaisen Työ-lehden
kyseenalaisista tiedoista, hulinoimisista ja ryöstelystä kaduilla ja etsintäpartioiden tunkeutumisesta
koteihin vangitsemaan perheenjäseniä sekä arvotavaroiden ja vähäisten ruokavarojen anastuksista.
Ruokaa hamstrataan. Hamstrauksesta huolimatta ruokaa ei ole riittävästi, nälkää nähdään myös
Kuparmäen talossa salaisesta lattian alla olevasta kellarista huolimatta. Etsintäpartiot löytävät
ullakolta Papan piilopaikan ja rautahelaisen lukollisen rahakirstun. Monet mieltä koskettavat
tapahtumat kirvoittivat kyyneleet silmiini. Toisaalta luin ihaillen, miten pelätessään ihmiset
neuvokkaina selvisivät sodan vaaroista ja pidätyksistä.
Marja Klefström päättää kirjansa epilogiin. Hänen äitinsä, kirjan Katrin, muistikuvat ovat
herättäneet hänet ymmärtämään, että yksittäisen ihmisen arjen elämän tunteet ja kokemukset
avaavat silmät näkemään sodan tapahtumat paremmin kuin historialliset dokumentit. Myös silloisen
senaattorin Kyösti Kallion sodan jälkeen pitämä puhe 5.5.1918 koskettaa. Puhe vaikutti kansan
eheytymiseen. Yhä vielä rauhan oloissa voisimme pitää sitä ohjenuorana: Meidän pitäisi rakentaa
sellaista Suomea, jossa kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät. Tästä kirja
Wiipurin pelon ja toivon kevät 1918 meitä muistuttaa. / 1.2.2019 Anja Suni

maanantai 5. marraskuuta 2018

Puukstaavin näyttely

 Puukstaavin näyttely 2-31.10.2018 pääkirjastossa.



                               Kuvista sanoiksi ja sanoista kuvilla



                              Puukstaavilaisten lokakuuksi kokoama näyttely pääkirjaston
                              toisen kerroksen näyttelytilaan on hyvin onnistunut kokonaisuus.
                              Siinä on riittävästi persoonallisuutta ja aiheeseen liittyvää
                              kuvamateriaalia sekä yhteyteen liittyvää sanallista ilmaisua eri
                              muodoissa, tyyleissä
                              Painotus on kuitenkin teksteissä. Löytyy proosaa ja runoa,
                              lyhyistä tarinoista pidempään paljon tietopuolista asiaa
                              sisältävään tekstiin, jota kuvaa helppolukuisuus/ymmärrettävyys.
                             
                              Runous on myös hyvin esillä eri tyylilajein. On nykyrunoutta
                              ja perinteistä yhdessä sovukkaasti rinnan.  Lukiessa runoja
                              unohtuu usein siihen rikkauteen, jonka runous mahdollistaa.
                              Runoutta, jossa runollinen ilmaisu on moniulotteista
                              sanaraikasta olemalla kuitenkin eheä kokonaisuus ja siitä
                              sukeltaa toisenlaisiin tunnelmiin.
                              Runollisesti ehkä kevyempiin silti hyvin antoisia
                              pienimuotoisia lukuelämyksiä.

                              Aiheet teksteissä yhdistyvät ihmisiin, luontoon ja arjen
                              elämään sekä koettuihin hetkiin, tunteisiin.
                              Huomioidessa kirjoittajien ikähaitari niin pysähtyy miettimään,
                              lukiolaisesta tuonne 90-vuotiaaseen, herää kunnioitus
                              kuinka osaavia ovat puukstaavin kirjoittajat.
                              Näyttelyä tuo esille puukstaavin antologiat ja puukstaavilaisten
                              julkaiseman kirjallisen tuotannon.

                              K.L.
       

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Vangit



Vangit

Me vangeiksi synnymme tänne
oman kehomme vankilaan
Ja mahdollisuutemme täällä
sen puitteissa rajataan

Me vangeiksi synnymme tänne
muiden luomaan vankilaan
Ja vartijat, piikkilangat
on ympäri pihamaan

Me vangeiksi synnymme tänne
oman mielemme vankilaan
Ja suuretkin ajatuksemme
sen mukana kahleet saa

Ristikoita näin vahvistamme
me rakkain, kultaisin sitein
Ja muureja korotamme
luutunein mielipitein

Me vankeina kuljemme vangin tavoin
On vain itsemme puitteissa kulkumme avoin
Rautapallona meillä on alusta saakka
oman mielemme muurien, rajojen taakka

Pentti Salmela


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Puukstaavin näyttely lokakuussa 2018


Kun muut pettävät,
sinut keskelle merta
yksin jättävät,
minä olen ja pysyn tässä
          valoa ja suuntaa
näyttämässä

Toivoa tarjoan teille
elonmyrkyissä eksyneille
...

ote Majakka -runosta
"Joskus kun maalaan, myös runo alkaa elää minussa. Aina kun teen runon, piirrän siitä mielessäni myös kuvan. Minulla kuva ja sana kulkevat rinnakkain.” (Pentti Salmela)


Sanasta kuvaksi, kuvasta sanaksi

Lohjan kirjoittajien, Puukstaavin NÄYTTELY

kuva- ja sanataidetta yhdistäen

2.10-31.10.2018


Lohjan kirjasto
 
2. kerros

08700 Lohja

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Pop up Poetry

Kiitos kaikille Pop up Poetry - runoillan osallistujille Lohjan pääkirjastossa 25.4. - ilta oli hauska, koskettava, mielenkiintoinen ja tunnelma lämmin!  Palautteena saimme, että oli virkistävää ja innostavaa kuulla hyvin erilaisia runoja ja lausujia,  yllätyksistä puhumattakaan. Varmasti suuntaamme katseemme syksyyn vastaavin odotuksin.

Illan aikana teemat vaihtelivat niin keväästä rakkauteen ja rakkaudesta raastavaan arkeen, mutta olipa mukana myös mystistä luontoteemaa arvoituksineen, menettämisen ja menetyksen tuskaa, iloa ja leikittelyä, suomalaista mytologiaa,  iän ja kokemuksen rikkautta, nuoruuden raikkautta ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä.
Tilaa oli kaikelle ja jokaiselle. 
Alla nuoren vieraamme Suomi 100 runo, joka koskettavuudellaan ja rohkeudellaan hiljensi huoneen.
 
Äänet on laskettu
100-88
Huusi senaatti
Svinhufvudin vetäessä sinut ulos.
Rakas lapsi liian raskas punakoneen ratas.
Rääkäisit syntymässäsi rajua raivoa
kuin leijona.
Niin puskit maailmaan repien haaroihin haavan rajaksi.
Sinä vakava ja kateellinen,
nidoit tarinoihin kaavan tavaksi,
valutit meihin melankolian ja epäonnistumisen!
Kullervon kaltaisten kunniaksi kuutamolle kuulutat:
Perkele!
38 000
Turhia kuolemia.
Et ollut tabula rasa, sulla oli skitsofrenia;
tuloksena punaista ja valkoista.
Turvaa etsit turhaan Tampereella
1918.
Chaplin ei naurattanut Kuurilassa, vaan antoi aseen nauraa.
Huruslahden arpajaisissa joka kymmenes arpa voittaa.
15.5.1918
Sinusta tuli natsi.
Sinun polvesi rupiset, kuin lapsi
opettelit kävelyä.
Lopetit sanoihin luottamisen, uskoit aseisiin;
ne tarkoittavat aina sitä mitä sanovat.
Luodit kirjoittivat mieliimme ihanteen:
Työ vapauttaa!
Paskansit propagandaasi meille kuin akseli.
Puhdistaisit omatuntosi, etkä ihmisiä, sinä
raakuuden rakastaja!
Ei ole vääriä, on vain vääryyttä.
Annoit häviäjille vankileirit, voittajille mitalit.
Antaisit vangeille leipää, mutta sitä ei ole
kuin arjalaisen pöydässä.
Spartalaisten rotkoissa yhteisön heikot,
sinun pikku Babi Jarissa vanki on eläin
ja sen voi siis tappaa.
Ihminen sulle halpa, mutta aatteet valtaa.
Rotkon reunalla ei sääliä näy, vaikka sinisilmin vahtaa.
Sääli on syöksynyt syvyyksiin inhimillisyyden kanssa vaikeroiden
sinun kasvukivuissa.
1939
Molotov-Ribbentropista kärsien syytimme
teräsmiehen juoppohulluutta ja psykopaattia Itävallasta.
Ammuitko sinä Mainilassa?
Vapaus, veljeys ja torpparilaki.
Marskin ryypyssä pervitiini ja molotovin cocktail.
Motiivina motita tai risti suolla. Hitailta vauhtia vaadit:
Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
Muistamme sodasta sankarit,
kysy asiaa Petroskoin naisilta:
Sodassa ei ole sankareita.
27.1.
Rillumarei! - laulaa sodan lapset.
Viina, kirves ja perhe - laulaa Eput ja
puhuvat totta.
Ei puhdistu koskaan arvet,
ne sielua mädättäen vaanivat raapimistaan.
Hiljaa sotilas kärsii sinun tarpeet.
Muista!
Maan omistaa luonto, sinä omistat vain kulttuurin.
Sota on outo, kun vaadit niin monen uhrin.
Kuka on vastuussa?
Jääkäri vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Kaartilainen vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Suojeluskuntalainen vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Sosialidemokraatti vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Kapo vastasi:
Minä en ole vastuussa!
SS-upseeri vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Simo Häyhä vastasi:
Tein sen mitä käskettiin, niin hyvin kuin osasin.
Göring vastasi:
Tein sein valtion puolesta.
Sinä vastasit:
Torilla tavataan!
On aika itkeä odottaen kyynelten puhdistavaa huomenta.
Olen kuollut monesti sinun sairaan mielikuvituksesi tähden!
Olen Mustialan oppilas Kuurilassa!
Olen valkoinen vanki Viipurissa!
Olen punainen vanki espanjantaudin oireissa!
Olen valkoinen sotilas upotettuna Saimaan avannossa!
Olen punainen haavoittunut Harmoisten sairashuoneen sängyssä!
Olen pelokas alaikäinen tyttö Kalmin joukkojen käsittelyssä!
Olen rintamakarkuri värjötellen pellolla katsellen aseen piippua!
Olen painajaisiin heräävä veteraani!
5 500 000
Sinusta olemme kaikki tulleet ja sinuksi olemme aina tuleva.
Minä olen Suomi, hän on Suomi, me olemme Suomi.
Minä olen ollut aina sinä,

siksi häpeän ja itken.

Juha Koivuporras


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Puukstaavin kirjoittajien julkaisuja


Eino Alhola, Rantakentän aika, Lohja 2003
Harjuni – mun järveni. Nid. 237 s. Lohja 2008; 2.p. 2009.

Saara Huotari, Tuulien laulu vaaran laelta. Nid. 94 s. Suomi 100 runokirjaa –kirjasarja. Mediapinta
2017. Lue kirjailijan esittely
http://www.mediapinta.fi/kirjailija/14526
ISBN 978-952-236-236-0
Julkaisuvuosi 2017
Sivuja: 96 siv.
Hinta: 25,00 €

Riitta Keinänen, Pertti Haapalainen, Suomalainen Stilleben, 2010

Marja Klefström, Pentti Klefström, Kenttäpostia Perojoelta. Nid. 325 s. Lohja 2009; 2.p. 2017.
Marja Klefström, Haikiast kukkuu käk. Alkuaan Antrean Kuparissii. Runoja. nid. 93 s. Lohja 2010.
Marja Klefström
Se on sit syöpää, sanoi lääkäri. Nid. 99 s. Lohja 2010
Sodan sirpaleet. Alkuaan Antrean Kuparissii. Nid. 95 s. Lohja 2014

Sirkka Olin
Kuin tuuli kuin eläin. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 77 s. Lohja 1992
Huurrelapsi. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 87 s. Lohja 1992
Pöksi-Peikko. Piirrokset Malla Sydänlakka. Nid. 32 s. Lohja 1992
Pajulintu. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 81 s. Lohja 2005

Erkki Lahtinen, Metsänpoika. Marktar 2002.
Erähymyjä Nid. 154 s. FinEpos 2008.
Erkki Lahtinen ; taitto: Pekka Lahtinen ; piirrokset: Ahti Kovanen ; kuvat: Erkki Lahtinen ja Ari Malén,
Kynnä vaikka koirallasi: ja muita julmia juttuja, Lohja : Eka Partners 2015.

Matti Miettinen, Hetkiä Elämästä Runoja ja kuvia. Lohja 2000.
Lähellä Tulevaisuus Runoja ja kuvia. Lohja 2001.
Ajatusten Risteys Runoja ja Kuvia. Lohja 2002.
Sininen Metsä Runoja. Lohja 2002.
Kolmas Kevät Runoja. Lohja 2003.
On Päivä Jäätynyt Runoja. Lohja 2005.
Elämän totuus Runoja ja maalauksia. Nid. 48 s. Lohja 2009.
Pyyntö Runoja ja kuvia. Lohja 2009.

Pentti Salmela
Kirjailijaesittely

Kiinnekohtia Runoja, tarinoita ja novelli suuren järven rannoilta. Nid. 81 s. Lohja
2011.
Jälkipeliä Lohja 2014, 978-952-235-804-2
Julkaisuvuosi 2011
Sivuja: 138 siv.Hinta: 21,50 €

Hiljainen tieto, innovaatio ja IT. Ketterät Kirjat 2015 2. tark. Pentti Salmela ym.:
  • ISBN 978-952-7044-00-1
  • Julkistettu 12.11.2014
  • Koko B5 (182 mm x 257 mm)
  • Liimasidottu, pehmeät kannet
  • Sivumäärä 155
  • Paino noin 360 g
  • Paksuus noin 12 mm
  • Painos 1.
  • SVH 50 € (sis. alv. 10 % ja postikulut Suomeen).
Kirja kuuluu CxO Academy Kirjat -kirjasarjaan.
Kts. Osoite:

https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/5135

Tietoyhteiskunnan kaksi puolta – Menneestä oppien, uutta oivaltaen. Ketterät kirjat Oy. 2018.
ISBN 978-952-7044-25-4
  • Julkistus 23.3.2018 - Katso julkistusvideo!
  • Koko B5 (182 mm x 257 mm)
  • Liimasidottu, pehmeät kannet
  • Sivumäärä 328
  • Paperi 100 g Impression
  • Paino 802 g
  • Paksuus noin 21 mm
  • Painos 1.
  • SVH 59 € (sis. alv. 10 % ja postikulut Suomeen)
  • Julkaisuvuosi 2018
Kirjan voi tilata osoitteesta:

https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/32179

Anja Suni, Muistot pulppuavat kuin lähteensilmästä. nid. 175 s. Lohja 2017.

Liisi Teivonen, Muistojen muruja. Muistikuvia lapsuudesta, Kokemuksia valehoitajana Lontoossa ja
Tarinoita matkaoppaan arjesta ja elämyksistä. Nid. 81 s. Lohja 2013.

Terho Tikkanen, Se mitä ei ole – kokoelma. Nid. 109 s. Lohja 2017.