perjantai 27. huhtikuuta 2018

Pop up Poetry

Kiitos kaikille Pop up Poetry - runoillan osallistujille Lohjan pääkirjastossa 25.4. - ilta oli hauska, koskettava, mielenkiintoinen ja tunnelma lämmin!  Palautteena saimme, että oli virkistävää ja innostavaa kuulla hyvin erilaisia runoja ja lausujia,  yllätyksistä puhumattakaan. Varmasti suuntaamme katseemme syksyyn vastaavin odotuksin.

Illan aikana teemat vaihtelivat niin keväästä rakkauteen ja rakkaudesta raastavaan arkeen, mutta olipa mukana myös mystistä luontoteemaa arvoituksineen, menettämisen ja menetyksen tuskaa, iloa ja leikittelyä, suomalaista mytologiaa,  iän ja kokemuksen rikkautta, nuoruuden raikkautta ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä.
Tilaa oli kaikelle ja jokaiselle. 
Alla nuoren vieraamme Suomi 100 runo, joka koskettavuudellaan ja rohkeudellaan hiljensi huoneen.
 
Äänet on laskettu
100-88
Huusi senaatti
Svinhufvudin vetäessä sinut ulos.
Rakas lapsi liian raskas punakoneen ratas.
Rääkäisit syntymässäsi rajua raivoa
kuin leijona.
Niin puskit maailmaan repien haaroihin haavan rajaksi.
Sinä vakava ja kateellinen,
nidoit tarinoihin kaavan tavaksi,
valutit meihin melankolian ja epäonnistumisen!
Kullervon kaltaisten kunniaksi kuutamolle kuulutat:
Perkele!
38 000
Turhia kuolemia.
Et ollut tabula rasa, sulla oli skitsofrenia;
tuloksena punaista ja valkoista.
Turvaa etsit turhaan Tampereella
1918.
Chaplin ei naurattanut Kuurilassa, vaan antoi aseen nauraa.
Huruslahden arpajaisissa joka kymmenes arpa voittaa.
15.5.1918
Sinusta tuli natsi.
Sinun polvesi rupiset, kuin lapsi
opettelit kävelyä.
Lopetit sanoihin luottamisen, uskoit aseisiin;
ne tarkoittavat aina sitä mitä sanovat.
Luodit kirjoittivat mieliimme ihanteen:
Työ vapauttaa!
Paskansit propagandaasi meille kuin akseli.
Puhdistaisit omatuntosi, etkä ihmisiä, sinä
raakuuden rakastaja!
Ei ole vääriä, on vain vääryyttä.
Annoit häviäjille vankileirit, voittajille mitalit.
Antaisit vangeille leipää, mutta sitä ei ole
kuin arjalaisen pöydässä.
Spartalaisten rotkoissa yhteisön heikot,
sinun pikku Babi Jarissa vanki on eläin
ja sen voi siis tappaa.
Ihminen sulle halpa, mutta aatteet valtaa.
Rotkon reunalla ei sääliä näy, vaikka sinisilmin vahtaa.
Sääli on syöksynyt syvyyksiin inhimillisyyden kanssa vaikeroiden
sinun kasvukivuissa.
1939
Molotov-Ribbentropista kärsien syytimme
teräsmiehen juoppohulluutta ja psykopaattia Itävallasta.
Ammuitko sinä Mainilassa?
Vapaus, veljeys ja torpparilaki.
Marskin ryypyssä pervitiini ja molotovin cocktail.
Motiivina motita tai risti suolla. Hitailta vauhtia vaadit:
Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
Muistamme sodasta sankarit,
kysy asiaa Petroskoin naisilta:
Sodassa ei ole sankareita.
27.1.
Rillumarei! - laulaa sodan lapset.
Viina, kirves ja perhe - laulaa Eput ja
puhuvat totta.
Ei puhdistu koskaan arvet,
ne sielua mädättäen vaanivat raapimistaan.
Hiljaa sotilas kärsii sinun tarpeet.
Muista!
Maan omistaa luonto, sinä omistat vain kulttuurin.
Sota on outo, kun vaadit niin monen uhrin.
Kuka on vastuussa?
Jääkäri vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Kaartilainen vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Suojeluskuntalainen vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Sosialidemokraatti vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Kapo vastasi:
Minä en ole vastuussa!
SS-upseeri vastasi:
Minä en ole vastuussa!
Simo Häyhä vastasi:
Tein sen mitä käskettiin, niin hyvin kuin osasin.
Göring vastasi:
Tein sein valtion puolesta.
Sinä vastasit:
Torilla tavataan!
On aika itkeä odottaen kyynelten puhdistavaa huomenta.
Olen kuollut monesti sinun sairaan mielikuvituksesi tähden!
Olen Mustialan oppilas Kuurilassa!
Olen valkoinen vanki Viipurissa!
Olen punainen vanki espanjantaudin oireissa!
Olen valkoinen sotilas upotettuna Saimaan avannossa!
Olen punainen haavoittunut Harmoisten sairashuoneen sängyssä!
Olen pelokas alaikäinen tyttö Kalmin joukkojen käsittelyssä!
Olen rintamakarkuri värjötellen pellolla katsellen aseen piippua!
Olen painajaisiin heräävä veteraani!
5 500 000
Sinusta olemme kaikki tulleet ja sinuksi olemme aina tuleva.
Minä olen Suomi, hän on Suomi, me olemme Suomi.
Minä olen ollut aina sinä,

siksi häpeän ja itken.

Juha Koivuporras


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Puukstaavin kirjoittajien julkaisuja


Eino Alhola, Rantakentän aika, Lohja 2003
Harjuni – mun järveni. Nid. 237 s. Lohja 2008; 2.p. 2009.

Saara Huotari, Tuulien laulu vaaran laelta. Nid. 94 s. Suomi 100 runokirjaa –kirjasarja. Mediapinta
2017. Lue kirjailijan esittely
http://www.mediapinta.fi/kirjailija/14526
ISBN 978-952-236-236-0
Julkaisuvuosi 2017
Sivuja: 96 siv.
Hinta: 25,00 €

Riitta Keinänen, Pertti Haapalainen, Suomalainen Stilleben, 2010

Marja Klefström, Pentti Klefström, Kenttäpostia Perojoelta. Nid. 325 s. Lohja 2009; 2.p. 2017.
Marja Klefström, Haikiast kukkuu käk. Alkuaan Antrean Kuparissii. Runoja. nid. 93 s. Lohja 2010.
Marja Klefström
Se on sit syöpää, sanoi lääkäri. Nid. 99 s. Lohja 2010
Sodan sirpaleet. Alkuaan Antrean Kuparissii. Nid. 95 s. Lohja 2014

Sirkka Olin
Kuin tuuli kuin eläin. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 77 s. Lohja 1992
Huurrelapsi. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 87 s. Lohja 1992
Pöksi-Peikko. Piirrokset Malla Sydänlakka. Nid. 32 s. Lohja 1992
Pajulintu. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 81 s. Lohja 2005

Erkki Lahtinen, Metsänpoika. Marktar 2002.
Erähymyjä Nid. 154 s. FinEpos 2008.
Erkki Lahtinen ; taitto: Pekka Lahtinen ; piirrokset: Ahti Kovanen ; kuvat: Erkki Lahtinen ja Ari Malén,
Kynnä vaikka koirallasi: ja muita julmia juttuja, Lohja : Eka Partners 2015.

Matti Miettinen, Hetkiä Elämästä Runoja ja kuvia. Lohja 2000.
Lähellä Tulevaisuus Runoja ja kuvia. Lohja 2001.
Ajatusten Risteys Runoja ja Kuvia. Lohja 2002.
Sininen Metsä Runoja. Lohja 2002.
Kolmas Kevät Runoja. Lohja 2003.
On Päivä Jäätynyt Runoja. Lohja 2005.
Elämän totuus Runoja ja maalauksia. Nid. 48 s. Lohja 2009.
Pyyntö Runoja ja kuvia. Lohja 2009.

Pentti Salmela, Kiinnekohtia Runoja, tarinoita ja novelli suuren järven rannoilta. Nid. 81 s. Lohja
2011.
Jälkipeliä Lohja 2014, 978-952-235-804-2
Julkaisuvuosi 2011
Sivuja: 138 siv.Hinta: 21,50 €

Hiljainen tieto, innovaatio ja IT. Ketterät Kirjat 2015 2. tark. Pentti Salmela ym.:
  • ISBN 978-952-7044-00-1
  • Julkistettu 12.11.2014
  • Koko B5 (182 mm x 257 mm)
  • Liimasidottu, pehmeät kannet
  • Sivumäärä 155
  • Paino noin 360 g
  • Paksuus noin 12 mm
  • Painos 1.
  • SVH 50 € (sis. alv. 10 % ja postikulut Suomeen).
Kirja kuuluu CxO Academy Kirjat -kirjasarjaan.
Kts. Osoite:

https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/5135

Tietoyhteiskunnan kaksi puolta – Menneestä oppien, uutta oivaltaen. Ketterät kirjat Oy. 2018.
ISBN 978-952-7044-25-4
  • Julkistus 23.3.2018 - Katso julkistusvideo!
  • Koko B5 (182 mm x 257 mm)
  • Liimasidottu, pehmeät kannet
  • Sivumäärä 328
  • Paperi 100 g Impression
  • Paino 802 g
  • Paksuus noin 21 mm
  • Painos 1.
  • SVH 59 € (sis. alv. 10 % ja postikulut Suomeen)
  • Julkaisuvuosi 2018
Kirjan voi tilata osoitteesta:

https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/32179

Anja Suni, Muistot pulppuavat kuin lähteensilmästä. nid. 175 s. Lohja 2017.

Liisi Teivonen, Muistojen muruja. Muistikuvia lapsuudesta, Kokemuksia valehoitajana Lontoossa ja
Tarinoita matkaoppaan arjesta ja elämyksistä. Nid. 81 s. Lohja 2013.

Terho Tikkanen, Se mitä ei ole – kokoelma. Nid. 109 s. Lohja 2017.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Talven timantti




Tänään turkoosi aurinko
taivaan syvyyden pieni pallo
sinkoaa säteitään, siilautuu
autereisen harson läpi
kohti valkoista samettinukkaa,
välähtää hopeisina paljetteina
sytyttää lumitähdet tuikkimaan tulta.
Talven jäinen timantti polulla, kristallinkirkas,
välkehtii sateenkaaren väreissä
vain tuokion verran. 
                      Aarre se olisi, jos sen vuoresta löytäisit,
                      mutta se välkkyy järven jäällä,
                      jos nyt sen omaksesi otat
                      se haipuu olemattomiin.
Siis nauti hetkestä!
Tallenna muisto mielesi uumeniin
                      talven jokaisesta vivahteesta.                                         .
19.2.2018 Anja Suni

Punainen aurinko



Taivaan rannassa sinisyys harsuuntuu
lilan ja roosan vienoon hämyhuntuun.
Avaruuden ajan airut, elämän antaja
hehkuu hetken verenpunaisena,
valtavana tulikiekkona
kuulaassa ilmakehässä.
valkoisten kattojen yllä
katoaa lännen maille näkymättömiin,
ennen hämärää
ennen yötä.
16.2.2018 Anja Suni


sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Hengitystauko

.
.

Uudenkuun hengitystauko avaa oven;
vuoden pimein astuu
ja vetää perässään tukahduttavan painon:
karhuntaljasta lankaa kutovat,
ja lanka kannattelee säikeitä pimeään,
nauhaksi, peitoksi, uudelleen nahaksi
korkealle kohoavalle sarvipäälle;
taivaan puhkova, äänettä lentävä yö.

Ja se mikä kertaalleen kirnuttu
se mikä karstattu, kaltattu,
hänen kumaransa, nyljetty.
Se, joka on mikä, kaavitaan karvasekainen tali,
venytetään penikulmien matkaan auringon pesäpohja
palaamaan, uudeksi palamaan,
hiillokseen puhaltamaan
.
.

© chr

torstai 14. joulukuuta 2017

Zorro



Zorro

Viipyi torilla Hietalahden
syysaamun harmaja sumu
Oli kivimiehet torilla kontallaan
kuului heräävän kaupungin kumu

Läpi mereltä nousevan autereen
tumma hahmo varjonsa heitti
Musta hattu varjosti kasvojaan
Viitta harmaa harteita peitti

Zorro! Zorro tulee!”
kuiske kiiri joukossamme
Ja hetkeksi hiljeni kaikki muu
myös kolke kivivasaramme

Kop, kop, kop, kop, kop, kop!
Korkosaapas löi pintaan kadun
Saapui nainen lierihatussaan
kuin haltija mystisen sadun

Ja kun hän purjehti ohitsemme,
alta lierin sen varjon lymyn
minä luulen, me tavoitimme
punahuulten hienoisen hymyn

Joka aamu se sama toistui
sen kahden viikon ajan
Hän saapui ja sitten poistui
taakse alkavan päivän rajan

Me kävimme läpi torin sen
jok’ikisen, jok’ainoan kiven
Joka päivään me odotimme
sadun taikaa, hohdetta hiven

Jos joskus kuljet poikki torin sen,
käy kiviä tarkasti katsoen
Niistä yhteen iskuin herkin
piirsin muistoksi Zorron merkin.

Pentti Salmela

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Arto Varpio, Antologian julkistuksessa luettu.



Vastuullinen vapaus
Pari viime viikkoa on eri puolilla maailmaa toisteltu iskulausetta ”Minä olen Charlie” ilmaisemassa lausujansa puolustavan Charlie Hebdo-lehteä ja sen oikeutta pilkata kaikkea mikä piirtäjien mieleen tulee. HS kertoo Angoulêmen sarjakuvamessuilla esiintyneen Jean-Christophe Menun provokatiivisista ajatuksista. Siis juuri niin kuin kyseisessä lehdessä tehtiin. ”Kun sanotaan ’Minä olen Charlie’, soitetaan Notre Damen kirkon kelloja kuolleille, jotka vastustivat uskontoa. Kun sanotaan ’Minä olen Charlie’ tehdään kansallissankareita ihmisistä, jotka paskansivat sellaisten instituutioiden niskaan”.
En tunne tätä lehteä tai sen tekijöiden missioita muuta kuin tämän hirmuteon aiheuttaman mediakohun yhteydessä kerrotun. Oliko heidän tavoitteensa herättää ihmisissä kriittistä ajattelua vai oliko pilkka itsetarkoitus? Tekivätkö he tottumuksia ja ajatustapoja kyseenalaistavaa taidetta vai harjoittivatko elinkeinoa, jossa olivat nähneet potentiaalista kysyntää? Vai etsivätkö itselleen huomiota samoin kuin heidän tappajansa omalla tavallaan. Tiedämmehän, että mikä tahansa teko voidaan pukea yhtä hyvin pyhimyksen viittaan kuin halveksittuun oman edun tavoitteluun. Heidän tultuaan tapetuiksi, heistä on tiedotusvälineissä annettu kuva rohkeina kaiken pilkkaajina, jotka joutuivat maksamaan korkeimman mahdollisen hinnan ottamastaan vapaudesta.
Sananvapaus tarvitsee toteuttajansa, puolustajansa, sankarinsakin. Ilman sitä demokratia ei eläisi. Mutta kysyn kuitenkin; Mitä niin tärkeää on pilkkaamisessa ja toisten ihmisten arvojen niskaan paskantamisessa, että sen harjoittajat pyhitetään kansakuntien kunniakaappien päälle. Ja tätä kysyn ilman pienintäkään tarkoitusta puolustaa heidän tappajiaan. Jos murhaajat nostivat itsensä Allahin tuomareiksi, heidän mielestään väärintekijöitä vastaan, eikö saman tehnyt Charlie Hebdon pilkattujaan kohtaan? Arvelen, että maailma ei kummankaan tekemisillä juuri paremmaksi tullut.
Jos näitä uhreja toisiinsa vertaan, tulen johtopäätökseen, että pilapiirtäjät kuitenkin olivat toimineet omaehtoisesti, harkinneet ja uhmanneet tietämäänsä riskiä. Sen sijaan heidän tappajansa, sittemmin itsekin yhteisön itsepuolustuksen toimesta tapetuiksi tulleet, olivat omaa vallanhaluaan toteuttavien rosvopäälliköiden aivopesemiä ja hyväksikäyttämiä.
Palaan Menun sanoihin sarjakuvamessuilla. ”Voimme sanoa ’Minä olen Charlie’ vain, jos pilkkaamme ylikansallisia yhtiöitä, jotka tuhoavat tämän planeetan” hän sanoi.  Kyllä, - mutta. Pitäisikö kuitenkin pilkka osoittaa meihin itseemme? Meihin jotka annamme näille ylikansallisille yhtiöille rahamme vastineeksi heidän markkinointimanipulaatiostaan ja tuotteistaan ja suostumme heidän marioneteikseen. Meihin, jotka kaupan hyllyväleissä valintoja tehdessämme tartumme mainoksin tajunnassamme tutuksi tehtyyn tuotteeseen ajattelematta valintamme vaikutuksia. Näin toimimalla olemme yhtä syyllisiä kuin nämä pilkan kohteeksi osoitetut planeetan tuhoajat. Valmiin, teollisesti prosessoidun ruoan tuottama helppous voittaa vaikutukset omaan tai kansantalouteen. Tuotteeseen markkinoinnissa liitetyt mielikuvat voittavat valinnan vaikutukset elonkehän säilymiseen terveenä seuraavillekin sukupolville. Riemuitsemme maidon marginaalisesta hinnanlaskusta voidaksemme käyttää säästyneet eurot turhuuteen, joka tuhoaa luonnonvaroja ja tuottaa väärään paikkaan joutuvia jätteitä, mutta jättää alkutuotannon harjoittajan kaupan ylivoimaisen neuvotteluvoiman uhriksi. Pelkäämme geenimanipulaation vaikutuksia hyvinvointiimme tai luontoon, mutta emme ymmärrä, että huutomme halvan ruoan perään pakottaa tuotantoketjun etsimään tehoja joka portaassa, eniten siellä missä neuvotteluvoima on heikoin. Miksi emme pilkkaa iltapäivälehtien ruokinnasta ravittua sivistystämme, jonka tuottamalla arvostelukyvyllä käytämme omaa sananvapauttamme?
Vapaus on aina suhteellista. Ei ole vapautta tehdä sellaista joka rajoittaa toisen vapautta. Allahiin uskovalla ei ole vapautta rajoittaa toisen nimiseen Jumalaan uskovan vapautta harjoittaa uskoaan. Minkään uskonnon tai aatteen ei tule pilkata toisen uskoa ja ajatuksia, sillä siten asettuu toisin ajattelevan vapauden toteutumisen esteeksi. Meillä ei ole lupa käyttää luonnonvaroja siten, että sen seurauksena jälkeemme tulevien oikeus siihen rajoittuu.
Sitä paitsi harmonia, ennustettavuus ja vakaus on turvallisempi kuin konflikti, pilkka ja pelko – myös ja varsinkin Suomen ja Euroopan Unionin ulkopolitiikan toimintaohjeena.