Talven timantti

Tänään turkoosi aurinko

taivaan syvyyden pieni pallo

sinkoaa säteitään, siilautuu

autereisen harson läpi

kohti valkoista samettinukkaa,

välähtää hopeisina paljetteina

sytyttää lumitähdet tuikkimaan tulta.

Talven jäinen timantti polulla, kristallinkirkas,

välkehtii sateenkaaren väreissä

vain tuokion verran. 

                      Aarre se olisi, jos sen vuoresta löytäisit,

                      mutta se välkkyy järven jäällä,

                      jos nyt sen omaksesi otat

                      se haipuu olemattomiin.

Siis nauti hetkestä!

Tallenna muisto mielesi uumeniin

                      talven jokaisesta vivahteesta.                                         .

19.2.2018 Anja Suni

Punainen aurinko

Taivaan rannassa sinisyys harsuuntuu

lilan ja roosan vienoon hämyhuntuun.

Avaruuden ajan airut, elämän antaja

hehkuu hetken verenpunaisena,

valtavana tulikiekkona

kuulaassa ilmakehässä.

valkoisten kattojen yllä

katoaa lännen maille näkymättömiin,

ennen hämärää

ennen yötä.

16.2.2018 Anja Suni

Hengitystauko

.
.

Uudenkuun hengitystauko avaa oven;

vuoden pimein astuu

ja vetää perässään tukahduttavan painon:

karhuntaljasta lankaa kutovat,

ja lanka kannattelee säikeitä pimeään,

nauhaksi, peitoksi, uudelleen nahaksi

korkealle kohoavalle sarvipäälle;

taivaan puhkova, äänettä lentävä yö.

Ja se mikä kertaalleen kirnuttu

se mikä karstattu, kaltattu,

hänen kumaransa, nyljetty.

Se, joka on mikä, kaavitaan karvasekainen tali,

venytetään penikulmien matkaan auringon pesäpohja

palaamaan, uudeksi palamaan,

hiillokseen puhaltamaan

.

.

© chr