Juopuneet sorkkapohjakengät
osmankäämimetsän takana ;
peurat piirtävät aavalle
kompassiruusua
ruusussa samat värit kuin
aavassa ja latu kulkee läpi.
Karttapohjoisen merkki on
mateennahka
keskiössä harmaat suolet
öisen pilkin lemu etelän
ensimmäinen poika lähtenyt
päivännousuun
toinen asuu rantasuvea
tytöillä lintutuulen
ruumis, toisella lintu jota ei ole.
Lahden vastakalliolla seisoo se
suuri kataja
kahdella jalalla,
mielitiettyni, tähyää
kevättä, sääksen pesällä lunta.
Nyljetty kala potkaisee repussa.
.
.
© chr.
