Christina Johanssonilta Valolaukka runokokoelma

Karjalohjalainen Christina Johansson on julkaissut Valolaukka runokokoelmansa. Hänen kokoelmaansa voi luonnehtia ajattomaksi kertomukseksi, joka keskiössä ovat elämän jatkuvuus ja kehsykertomuksena rakkaus. Christina Johanssonin vahva omantakeinen teksti ja tyyli kunnioittaa luontoa ja tuo kauniin pehmeästi esiin ihmisen syvimmätkin tunnot.

Christina sai myös kutsun esiintymään kesäkuussa Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen päätösjuhlaan. Siellä hän esitti runovuoropuheluna japanilaisen runoilija-professorin Keijiro Sugan kanssa.

Christinan kirjaa voit tilata esim: puukstaavi@gmail.com 

Christinan haastattelun Länsi-Uusimaa lehdestä voit lukea: tästä linkistä 

Keijiro Suganista voit lukea lisää: tästä linkistä

Marja Klefströmistä vuoden 2019 Möllärimestari!

Puukstaavi onnittelee lämpimästi jäsentään Marja Klefströmiä, joka on voittanut voittanut Möllärimestari-omakustannekilpailun kirjallaan Wiipurin pelon ja toivon kevät 1918.

Möllärimestarikilpailu on Päätalo-instituutin  järjestämä kirjallisuuskilpailu, jossa palkitaan parhaat kilpailuun lähetetyt omakustanteet ja voittaja nimetään vuoden möllärimestariksi. Kilpailu on järjestetty vuodesta 1996 alkaen, ja tulokset julkistetaan Kalle Päätalo -seuran järjestämillä Päätalopäivillä.



Kirjaa voit ostaa esim. tästä linkistä

Lue lisää Länsi-Uusimaa lehdestä: tästä linkistä

tai Kaleva lehdestä:  tästä linkistä

Maassa

Maassa

Minä makasin maassa kasvoillain

olin tuskani huutanut maahan

Minä pyysin hetken rauhaa vain

Näin saan olla hetkisen, saanhan

Sanat kaikki on vääriä, vaietkaa!

En tahdo, en yhtään kuulla,

mitä selkäni takana kuiskitaan,

mitä puhutaan valheita suulla

Petosta täynnään on kaikki vaan

ja kaikki vain valhetta samaa

Mitä oikein joskus olikaan

nyt on vääryyden rumentamaa

Minä makasin maassa kasvoillain

ja maan multaa, ruohoa kourin.

Minä käteni täyteen tyhjää sain

jotain pyysin, kai outoja hourin.

Minä putosin hetkeksi polvillein

Minä kaaduin toviksi tähän

Mutta nousen kohta taas jaloillein,

kun olen vain levännyt vähän.

Pentti Salmela