Tää Rissase' Marja ol kova laulamah. Sil olkii komia ääni ja sit alettii pyytäh kaikelaisii tapahtumii laulamah. Rissase' Marjaa kuulkii kaik vauvast vainajiih ja sulhasist viis- ja kuuskymppisii. Morsiammii se ei kauhiast miellyttänt ku sulhaset alko alttaril kyynelehtii kun Marja laulo. Tai sitte se johtu siint, et se oli niin komiarunkohiin naine. Sil ol usein sellain punain mekko, jonka se ol ostant Haloselt. Kylhää sit ol kaunist kattella. Miäkii pariin kertaa pääsin kuulemaa Rissase' Marjaa ku kaks lastenlasten lasta sai nimen. Lastenlastenlapsii minul onkii neljä, joist kahlen ensimmäisis juhlis ei ollu Rissaen Marja laulamas. Ne ku ol syntynny jossaa muual ja toiselviisiis olosuhteis. Toine o' iha musta ja toinen tavallise kalpee, mut jo vähän vanhemp laps ja muistutti kovast toista äitiäh. Kyl ne kaik onneks viäl isoisovaarin syliin tulee laskemah montako napaa minul o. Ne onniit ranaatin sirpaleen paiskomii pitkin mahaa. Seläs olevast luoist miä en aio näille kertoo mitää.
Tää Rissasen Marja oli yhten syksyyn lähtenny kylille laulamah ilman kaulahuivii. No tautiha siihe tarttu ja silt mänt ääni. Sil ois ollu monet juhlat viel lähitulevas, jois sen ol tarkotus laulaa. Kaupaskii se kävi, eikä puhunnu mitäh, hymyili vaa ja lappas mynttonii laukkuh. Ne puhu, et Rissasen Marjan ääni olis lähtenny Espanjaa. Miä en nyt ihan varma asiast ollu, mut niinne väitti. Sen ääni ois menny sinne Malagaan ja koska sen ääni ei tarttennu mitää matkalaukkui niin halvakskii se matka sille sen äänelle tuli. Lentokonees se ol tehny lisäkuulutuksii ja huvitellu matkustajienkii kustannuksel ihan samal viisii hassutellu siäl Malagas kiertoajeluil.
Miä joskus harkittin, et oisin Eevan kans lähtenny Elohopeakerhon mukaan Espanjaa. Ei myä sinne lähletty koskaa kun ei sellast aurinkoo ja valoo ol kummeitin lastenlapstenlapset kun ne tulee kyläh. Ne on niin hauskoi ja juttelevaisii, et sylänt lämmittää niin ettei nirtoikaa illal tartte. Kaikki neljä tulee sylih ja sit miä kerron niille mitä Rissasen Marjan äänelle kävi. Sitte ne nauraa ja juaksee eessun taassun ja yks viäl konttaa.
Se Rissase' Marjan ääni oli siäl Malagas vuakrannu varjon ja aurinkotualin ja viäl tilannu jotai paikalliist juamaa. Siäl se oli varjon alla harmitellu kovah ääneh kui ääni ei rusketu vaik muuten olkii mukavaa ja lämmint. Ku Rissase' Marjan ääni palas takasin ja se pääs taas esiintyy niin ol sen ääneh tullu jotain etelän sävyy mukah. Jotkuu vääräleuat juttel, et Rissase' Marja se taas on kututtu laulah, sil ruskial äänel. Onneks Rissase' Marja ol huumornaisii.
Sanna Kuoppamäki-Luomansuu
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Ensikohtaaminen
Sinä eteerinen, mystinen, toukokuun nainen. Silmissäsi tuikkii taivaan jokainen tähti, katseesi on täynnä iäistä viisautta, joiden syvyyksiin uppoaa kuin kahteen kaivoon. Tuoksusi on hurmaava, ihosi on virheetön ja pehmoinen. Sinun pitkistä lakkaamattomista kynsistä heijastelee sateenkaaren värit. Kun ojennat käsivarsiasi viehkeästi nostaen katseesi ylös, silmiesi upea muoto korostuu suloisesti. En voi kuin kiitollisena ja nöyränä ihailla tätä ihmettä.
Olin ajattelut sinua paljon ja toivoin niin kohtaavani sinut heti kun sinulle sopi. Odotin niin saavani halata sinua ja katsella sinua silmiin. Toiveeseeni vastasit aivan yllättäen kun ilmoitit tulevasi Lohjalle eräänä toukokuun kauniina ja kuulaana kesäisen oloisena myöhäisiltana kun puissa oli jo tuoreet kirkkaan vihreät lehdet ja uusi nurmi peitti jo pihat ja pientareet, radiossa soi Lady Gagan Edge of glory. Tieto tulostasi oli suloisen kivulias, se pudotti minut polvilleni riemusta. Hiljennyin edessäsi kun viimein kohtasimme. Tyttäreni, sain sinut ensi kerran syliini tuona rauhaisana yönä klo 23.25.
Sanna Kuoppamäki-Luomansuu
Olin ajattelut sinua paljon ja toivoin niin kohtaavani sinut heti kun sinulle sopi. Odotin niin saavani halata sinua ja katsella sinua silmiin. Toiveeseeni vastasit aivan yllättäen kun ilmoitit tulevasi Lohjalle eräänä toukokuun kauniina ja kuulaana kesäisen oloisena myöhäisiltana kun puissa oli jo tuoreet kirkkaan vihreät lehdet ja uusi nurmi peitti jo pihat ja pientareet, radiossa soi Lady Gagan Edge of glory. Tieto tulostasi oli suloisen kivulias, se pudotti minut polvilleni riemusta. Hiljennyin edessäsi kun viimein kohtasimme. Tyttäreni, sain sinut ensi kerran syliini tuona rauhaisana yönä klo 23.25.
Sanna Kuoppamäki-Luomansuu
Erotiikka-Iikka
Menin toissaperjantaina baariin, siihen uuteen kolmikerroksiseen baariin. Sen omistaa se joku turkkilainen pariskunta. Siellä oli hyvä meno päällä jo heti alkuillasta. Kävelin kahden baaritiskin välistä kun joku mies kääntyy minua kohti aivan yllättäen ja sanoo kuuluvalla, röyhkeällä äänellä: Vittu mikä muija! Hänen ympärillään taisi hänen lampaansa, joiden naamat puikahtavat näkyviin kuin Muppets shown nuket ja höröttävät ääliönauruaan ja katoavat aivan yhtä nopeasti kuin siihen ilmestyivätkin. Hymyilen lyhyesti, jotenkin vähän väkinäisesti ja jatkan matkaa kohti tanssilattiaa. Ajattelen tuota miestä johon sanaa erotiikka ei saisi päälle liimattua. Ei se edes polttomerkkinä hänessä pysyisi. Hihittelen omalle ajatukselleni ja menen tanssimaan lyhyessä mekossani. Tulin baariin yksin, tulin jälleen etsimään silmiä joihin voin peilata omia odotuksiani ja toiveitani. Miestä, joka huomaa ja näkee minut.
Parin nopeatempoisen kappaleen jälkeen tunnen tuntemattomien käsien hipelöivän minua. Käännyn ympäri ja sama mies siinä irstaileva hymy naamallaan pyrkii näemmä tekemään lähempää tuttavuutta. "Mä olen kova panemaan", mies huikkaa ja paukuttelee näkymättömiä henkseleitä. "Varmasti!" Huudan takaisin ja meidän yllämme heiluu polttomerkkain hieman savuten. Tanssahtelen vähän kauemmas ja mies seuraa perässä jo vähän ihmetellen minne menin. "Sä olet selkeesti nahkanuijan tarpeessa!", mies toteaa ja mittailee minua edestakaisin. Tässä haavaa huomaan, ettei hän katso silmiini asti vaan johonkin lähettyville. Ikään kuin hänen katseensa ei yltäisi minuun. Nostan etusormen pystyyn ja vien sitä lähemmäs miehen nenää ja seuraan miten katse menee kieroon. Mies nappaa sormeni suuhunsa. Mietin pitäisikö suositella miestä etsimään sanakirjasta kohta E. Kokeilen onneani ja kysyn mitä mieltä hän on erotiikasta. Mies innostuu valtavasti ja hänen toinen kätensä tarttuu rintaani. Etusormeni on edelleen hänen suussaan ja otan sen pois siirtääkseni hänen kätensä pois rinnaltani. Toistan kysymyksen erotiikasta. "Lähdetään veskiin niin mä näytän sulle kuinka nopea mä olen!", mies vastaa. "Epäilemättä!", vastaan ja kysyn miten hän pitää naisistaan huolta. Mies ei huomaa monikkomuotoa vaan tähyillen vessojen suuntaan hän kertoo heti huomanneensa meidän olevan sielunkumppaneita.
Mies tarttuu ranteeseeni ja lähtee kohti vessoja. Kuljen hänen perässään ja jossain vaiheessa riuhtaisen käteni irti. "Rakas ihminen, joskus kaunis päivä sinä huomaat jääneesi yksin". Haen takkini narikasta ja lähden baarin ulkopuolelle odottamaan bussia. Tämä ilta oli jossain määrin odotuksieni vastainen. Mietin tuota miestä ja sitä millainen hän on kun kaikki riisutaan. Onkohan tämä mies koskaan saanut rakastaa. Minulle avautuu mahdollisuus asiaa tiedustella, koska mies on jälleen siinä vierelläni. Tällä kertaa hänen Björn Borgin vyötärönauha on hänen nilkkojensa korkeudella. "Anna ny", mies pyytää. "Ai lämmintä kättä?" Virnistän ja ojennan käteni, jossa on käyntikorttini. Astun pysäkille hetki sitten pysäyttämääni bussiin, jossa istuva hyvin vanha mies näki mitä tein. Istun vanhaa miestä vastapäätä joka katseltuaan minua syvillä, tummilla silmillään, jotka hehkuvat lämpöä ja välittämistä siirtää hiljaa keppiään parempaan asentoon ja kysyy onko neiti rakastunut? "Taidan olla!", minä hymyilen.
Sanna Kuoppamäki-Luomansuu
Parin nopeatempoisen kappaleen jälkeen tunnen tuntemattomien käsien hipelöivän minua. Käännyn ympäri ja sama mies siinä irstaileva hymy naamallaan pyrkii näemmä tekemään lähempää tuttavuutta. "Mä olen kova panemaan", mies huikkaa ja paukuttelee näkymättömiä henkseleitä. "Varmasti!" Huudan takaisin ja meidän yllämme heiluu polttomerkkain hieman savuten. Tanssahtelen vähän kauemmas ja mies seuraa perässä jo vähän ihmetellen minne menin. "Sä olet selkeesti nahkanuijan tarpeessa!", mies toteaa ja mittailee minua edestakaisin. Tässä haavaa huomaan, ettei hän katso silmiini asti vaan johonkin lähettyville. Ikään kuin hänen katseensa ei yltäisi minuun. Nostan etusormen pystyyn ja vien sitä lähemmäs miehen nenää ja seuraan miten katse menee kieroon. Mies nappaa sormeni suuhunsa. Mietin pitäisikö suositella miestä etsimään sanakirjasta kohta E. Kokeilen onneani ja kysyn mitä mieltä hän on erotiikasta. Mies innostuu valtavasti ja hänen toinen kätensä tarttuu rintaani. Etusormeni on edelleen hänen suussaan ja otan sen pois siirtääkseni hänen kätensä pois rinnaltani. Toistan kysymyksen erotiikasta. "Lähdetään veskiin niin mä näytän sulle kuinka nopea mä olen!", mies vastaa. "Epäilemättä!", vastaan ja kysyn miten hän pitää naisistaan huolta. Mies ei huomaa monikkomuotoa vaan tähyillen vessojen suuntaan hän kertoo heti huomanneensa meidän olevan sielunkumppaneita.
Mies tarttuu ranteeseeni ja lähtee kohti vessoja. Kuljen hänen perässään ja jossain vaiheessa riuhtaisen käteni irti. "Rakas ihminen, joskus kaunis päivä sinä huomaat jääneesi yksin". Haen takkini narikasta ja lähden baarin ulkopuolelle odottamaan bussia. Tämä ilta oli jossain määrin odotuksieni vastainen. Mietin tuota miestä ja sitä millainen hän on kun kaikki riisutaan. Onkohan tämä mies koskaan saanut rakastaa. Minulle avautuu mahdollisuus asiaa tiedustella, koska mies on jälleen siinä vierelläni. Tällä kertaa hänen Björn Borgin vyötärönauha on hänen nilkkojensa korkeudella. "Anna ny", mies pyytää. "Ai lämmintä kättä?" Virnistän ja ojennan käteni, jossa on käyntikorttini. Astun pysäkille hetki sitten pysäyttämääni bussiin, jossa istuva hyvin vanha mies näki mitä tein. Istun vanhaa miestä vastapäätä joka katseltuaan minua syvillä, tummilla silmillään, jotka hehkuvat lämpöä ja välittämistä siirtää hiljaa keppiään parempaan asentoon ja kysyy onko neiti rakastunut? "Taidan olla!", minä hymyilen.
Sanna Kuoppamäki-Luomansuu
Menetys
lepäät siinä valkealla lakanalla
se on mankeloitu, eikä siinä ole ryppyjä
mielessäni otan kädestäsi kiinni ja katselen
tämä käsi ei koskaan tiennyt miltä tuntuu rannan kivi,
miltä tuntuu napata oksasta kiinni ja kiivetä
poskesi on aivan liikkumatta
ne eivät koskaan tunteneet purevaa pakkasta,
kun kyynel vierähtää poskelta
kätesi on jo viilennyt
pidän vielä hetken, vielä yhden ja toisen hetken
ehditkö koskaan pitää edes sormesta kiinni?
kai sinua pidettiin lähellä?
en kai koskaan saa tietää,
et enää ollut kun minä tulin
minulla on sinua ikävä, vain sinä tiedät ketä
Sanna Kuoppamäki-Luomansuu
se on mankeloitu, eikä siinä ole ryppyjä
mielessäni otan kädestäsi kiinni ja katselen
tämä käsi ei koskaan tiennyt miltä tuntuu rannan kivi,
miltä tuntuu napata oksasta kiinni ja kiivetä
poskesi on aivan liikkumatta
ne eivät koskaan tunteneet purevaa pakkasta,
kun kyynel vierähtää poskelta
kätesi on jo viilennyt
pidän vielä hetken, vielä yhden ja toisen hetken
ehditkö koskaan pitää edes sormesta kiinni?
kai sinua pidettiin lähellä?
en kai koskaan saa tietää,
et enää ollut kun minä tulin
minulla on sinua ikävä, vain sinä tiedät ketä
Sanna Kuoppamäki-Luomansuu
tiistai 19. marraskuuta 2013
Kohtaaminen
Istuimme vierekkäin iltapiirissä.
Sanoa lauluin hyvästi illalle.
Raottaa ovea kutsua yölle.
Istuimme sinä lauloit
minä hyräilin.
Risti-istunnassa penkillä
eläydyit lauluusi.
Sanoin omin nuotilleen.
Kuuntelin sinua lauluasi
en sanoja vieraita
ei sinulle............minulle.
Annoit tietämättäsi jotain
ajateltavaa itseltäni pilottamaani.
Sinussa kohtasin ihmisen
luonnollisen aidon jollaisita
etsin itsestäni.
kauko leppänen
Sanoa lauluin hyvästi illalle.
Raottaa ovea kutsua yölle.
Istuimme sinä lauloit
minä hyräilin.
Risti-istunnassa penkillä
eläydyit lauluusi.
Sanoin omin nuotilleen.
Kuuntelin sinua lauluasi
en sanoja vieraita
ei sinulle............minulle.
Annoit tietämättäsi jotain
ajateltavaa itseltäni pilottamaani.
Sinussa kohtasin ihmisen
luonnollisen aidon jollaisita
etsin itsestäni.
kauko leppänen
tiistai 12. marraskuuta 2013
Sylissä
Sylissä,
pientä
tuhisevaa.
Punaposkista,
valkoiseen
käärittyä.
Huokuu
lämpö,
elämä.
Sylissä
sydämen
tasolla.
Kostuttaa
kulmat
ajatukset
kätkeytyy
sisimpään.
Suoraan
sydämeen.
Sylistä
sylissä
kannattajan.
kauko leppänen
pientä
tuhisevaa.
Punaposkista,
valkoiseen
käärittyä.
Huokuu
lämpö,
elämä.
Sylissä
sydämen
tasolla.
Kostuttaa
kulmat
ajatukset
kätkeytyy
sisimpään.
Suoraan
sydämeen.
Sylistä
sylissä
kannattajan.
kauko leppänen
Töpökatti
Yö vei illan elokuuvalssiin.
Soi
niin hento, hauras
sirr sirr sirr.
Missä soittaja.
Tuon soinnun luoja.
Estradeille ei
eksy.
Kuuntele, etsi
heinikosta.
Suojasta
yön varjoista
löydä.
Näe soittaja
yksitoista tumaa
vaille jalan.
Sukua on sama
hepokatin.
Itsensä mittaa
tuntosarvissa
kantaa.
Jalat
ponnistajan.
Soinnin herkän
siipityngät
synnyttää.
Yövärejä yllään
kantaa.
Eläjä tuo
pimeän.
Kuulet vain
sirr sirr sirr,
jos löydät yön
hiljaisuuden.
kauko leppänen
Soi
niin hento, hauras
sirr sirr sirr.
Missä soittaja.
Tuon soinnun luoja.
Estradeille ei
eksy.
Kuuntele, etsi
heinikosta.
Suojasta
yön varjoista
löydä.
Näe soittaja
yksitoista tumaa
vaille jalan.
Sukua on sama
hepokatin.
Itsensä mittaa
tuntosarvissa
kantaa.
Jalat
ponnistajan.
Soinnin herkän
siipityngät
synnyttää.
Yövärejä yllään
kantaa.
Eläjä tuo
pimeän.
Kuulet vain
sirr sirr sirr,
jos löydät yön
hiljaisuuden.
kauko leppänen
maanantai 4. marraskuuta 2013
Hedelmä 1
.
hedelmien maitotyyni
pimeä
mustat siemenet
sadeveden unessa
pimeä
mustat siemenet
sadeveden unessa
uin sisiliskon silmiin
aamulla ilma yhä pysähtynyt
kurki nostelee jalkojaan
.
. ©chr.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)