perjantai 14. marraskuuta 2014

Kipu



Äänettömyys painautuu vasten
hellänä ja rivona,
kun huuto on lyönyt
suustani valuu loppu
ihosta maito
joka askeleella verisuru.

Minä kannan sinut hautaan
päivittäin kannan sinut
pienet luut kannan
pellavan, liekokapalon
aukileen aarteen,

minä kannan sinut
kuin kaukaisen huilun
nuottien välisen sävelen

pyiden korpeen kannan sinut
pyhien pääskysten päälle.
.
.
.© chr.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Heijastuksia kultaisesta silmästä

Heijastuksia kultaisesta silmästä


Olen väsynyt lauluni valheeseen,
Herra tee minut lapseksi jälleen.
Minä tahtoisin viuluni särkyneen
viedä suurelle virittäjälleen.”
                          Eino Leino

James Bond -elokuva "Golden eye" huipentuu kohtaukseen, jossa Bond taistelee lapsuuden ystäväänsä vastaan elämästä ja kuolemasta huimaavassa korkeudessa suuren lautasantennin päällä. James Bond, kuten tiedetään, on brittivallan puolesta, milloin mitäkin uhkaa vastaan taisteleva superagentti. Hänen lapsuudenystävänsä taas on elämänkohtaloidensa kautta ajautunut vastakkaiselle puolelle Neuvostoliiton huippuagentiksi. Taistelu on kova, armoa ei pyydetä eikä anneta. Molemmat uskovat asiansa oikeutukseen. He ovat valmiita taistelemaan äärimmäisin keinoin äärimmäiseen loppuun saakka. Heillä molemmilla on "lupa tappaa" ja sen he ovat myös valmiita tekemään edustamansa asian puolesta: - Mitä, ovat valmiita tappamaan oman, parhaan lapsuudenystävänsä! Voiko mikään olla sen arvoista, niin suurta?

Elokuva rakennetaan siten, ettei katsojalle jää epäselväksi kumman puolella kuuluu olla, kumpi taistelee oikeamman asian puolesta. Edustaahan Bondin lapsuudenystävä vihattavaa, koko maailmaa uhkaavaa ideologiaa. Ja niidenkin, jotka saattavat jotenkin ymmärtää sosialismin periaatteessa edustavan hyväksyttävää aatetta, täytyy ymmärtää Neuvostoliitossa toteutetun reaalisosialismin mädännäisyys. Kun neuvostoagenttiin voi vielä yhdistää neuvostoimperiumin ja pyrkimyksen maailmanherruuteen, voi "aivopestyn" neuvostoagentin katsoa edustavan kaikkea pahaa ja tuhottavaa.

Suurin osa katsomoa jännittääkin James Bondin puolesta. Voittaako oikeus taas tälläkin kertaa? Hyvin harva tulee ajatelleeksi James Bondin arvomaailmaa. Minkä vuoksi hän niin kiihkeästi taistelee? Kärjistäen voisi sanoa: brutaalikapitalismin sekä brittiläisen, katoamassa olevan maailman herruuden, imperialismin ja sen jäännösten puolesta. Sen saman kolonialismin, joka vielä sata vuotta sitten ilmeni alusmaiden häikäilemättömänä alistamisena ja riistona. "Hänen majesteettinsa palveluksessa" James Bond samalla taistelee englantilaisen, luokkayhteiskunnan karkeimman muodon säilyttämisen puolesta.

Elokuva on rakennettu taitavasti. Nykytehostein tuettuna varsinkin elokuvan loppukohtaus on vaikuttava. Rystyset valkoisina katsomossa puristetaan käsinojia. Bondin vastustaja on kova taistelija, neuvostoagentti parhaasta päästä.

Kumpi voittaa? - "Ei voisi vähemmän kiinnostaa"! Väärässä molemmat, yhtä aivopestyjä! Voittaako britti- vai neuvostoagentti - samantekevää!

Kaikessa naiiviudessaan elokuva kuitenkin avaa muita mielenkiintoisempia kysymyksiä:
     – Kuinka vahva vaikuttaja media ja elokuva onkaan! Niin vahva, että itseoikeutettu   toisen ihmisen, jopa lapsuudenkaverin, vahingoittamisen ja tappamisen pystytään esittämään hyväksyttävässä valossa.

    – Keneltä nämä jamesbondit ovat saaneet ”oikeuden tappaa”? Näitä samoja sankareita, jotka imperialistisiin tai kansallisiin etuihin vedoten ovat ottaneet itselleen omakätisen oikeuden tappaa, tuomitaan paraikaa Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa.

    – Olisivatko nämä harhautuneet höyrypäät valmiita käymään veljensä, poikansa tai isänsä kimppuun samalla vimmalla edustamansa imperialismin asian puolesta? Olisivatko he valmiita edelleen tappamaan?

    – Entä me? Vääristääkö elämä ja se ympäristö, missä elämme, meidän kaikkien ajatusmaailmaa?
Elokuvan analysointi kävisi oivallisesta mediakasvatuksen harjoitustyöstä opiskelijoille. Edustaahan James Bond kaikessa vaikuttavuudessaan ei vain miehen mallia, vaan kokonaista länsimaisen ihmisen arvomaailmaa, jota elokuvan avulla tehokkaasti syötetään nuorisolle.

Mikä mahtava valta medialla onkaan nykyaikana. Karl Marxia mukaillen, (media = raha):
"Media on jumalainen voima, joka muuttaa kaiken;
väärän oikeaksi, oikean vääräksi,
mielekkyyden mielettömyydeksi, mielettömyyden mielekkyydeksi,
vihan rakkaudeksi, rakkauden vihaksi."

Vai onko kysymys muustakin aivopesusta kuin median suorittamasta? Onko koko elämä aivopesua, oppien ja kokemusten myötä tapahtuvaa harhautumista? Elokuva on osoitus siitä, miten ihminen kadottaa elämän myötä lapsen, pojan viattomuuden ja kuinka hän jää oppimansa ja kokemansa vangiksi. Onko mahdollista, että vain elämän kuonaa vailla olevilla lapsilla todelliset elämän arvot säilyvät. Poikien, ja varmasti myös tyttöjen välinen lapsuudenaikainen ystävyys on hieno asia, suurempi ja aidompi kuin elämän myötä omaksutut ontot ismit.

Pentti Salmela

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Tulien jälkeen

                                                  Yö etsi morsiantaan
                                                  hunnuttunut vaaleus
                                                  laskeutui ylle vehmauden.
                                                  Yö jäi yöltä
                                                  hetkeen valon,
                                                  vain yöksi.

                                                  Rakkaus etsi
                                                  sydän odotti
                                                  yön sylistä etsijöitä.
                                                  Tulten lämmöstä
                                                  vehreydestä   alta
                                                  laskeutumattoman
                                                  auringon.

                                                  Rakkaus kosketti
                                                  pintaa sydämen
                                                  sisimpään etsiytyi.
                                                  Eli tunteina tunneissa
                                                  yöttömän yön.
                                                  Suven kukilla
                                                  koristeli elon kulkijain.


l-u:n runolaatikko 20.6
kauko leppänen
                                            

Kevätkesässä

                                            Vihreää
                                             vaalean vihreää
                                             paikassa jokaisessa.

                                             Neidot kielo, orvokki
                                             vuokot kaikki ajallaan
                                             koreinpaan itsensä
                                             saattoi.

                                             Lämpö helli
                                             jo neidot kesän kylpi
                                             valossa vaaleassa.

                                             Rannalle meren istuivat
                                             tukkansa hohti
                                             väreissä illan hämyn.

                                             Muisto jäi
                                             pintaan veden
                                             sillaksi luo auringon.

l-u:n runolaatikko
kauko leppänen

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Hyvä mieli?

                                           Hyvä mieli?
         
                                           Hyvä mieli, mistä
                                           itsestäsi.

                                           Hyvä mieli;
                                           sanasta, sanoista
                                           hymystä, ovenavaksesta
                                           hänelle
                                           tuntemattomalle.

                                           Oven avaus aamulla,
                                            itselle
                                            hyvään mieleen.

kl
Julkaistu Länsi-uusimaassa 24.5.14 liittyen hyvän mielen tapahtumaan.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Hyvän päivän mieli,





HYVÄN MIELEN PÄIVÄSSÄ
                      24.5.14 Lauantaiaamun ikkuna
avautui kirkkaana
                      leppoisa tuuli viilensi oloa
otsalle kertyi hikipisaroita.
Helle huokasi kaduilla kaupoissa,
vihdoin odotettu kesä.

Talvikylmät mielet avautuivat
 lämmölle kaduilla, terassien pöydissä
 uimarannan aurinkokyvyissä.
 Kaupunki eli helteessä.
 Tapahtumat katsottavaa, kuultavaa
 kiinnostuksen mukaan.
                       
                     Torilla, ihmisiä
risteävää kulkemista mennen tullen
kuka minnekin kahville,
ostoksille tai nauttimaan auringosta
jäätelöä vilvoittavista nuolaisuista.
 
Yksinkertaisesti vain
seurata elämää,
jättää silmänsä lepäämään
korvansa kuulemaan ympärillä
hyörivää kesä-asuista eloa.
Hyvällä mielellä hymy huulin
pilke silmäkulmassa.

Menossa mukana Lohjan kirjoittajat runonlukijoineen ja hyvin runot sointuivat musiikki
esitysten lomaan.
Hyvää mieltä kesään.  

 



lauantai 31. toukokuuta 2014

Kesäloma!


Puukstaavilaiset vietävät kokouksista kesälomaa,
ja palaavat kirjallisiin iltoihin 11.8.2014 klo 17.00
Lohjan pääkirjaston kokoustilaan.
Tule mukaan teksteinesi!

Siihen asti pidetään kynät ja näppäimet liikkeessä,
pöytälaatikot pursuten.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Jälkipeliä -runokokoelma






Jälkipeliä - runokokoelman
nimi viittaa elämän, sen tilanteiden, pelikumppaneiden ja pelin sankareiden muisteluun ja arviointiin tämän suuren pelin jälkeen. Kirjassa elämä ymmärretään pelinä, jossa
”… kolmen tason käymme turnausta:
- On ensin leikit sekä pelit,
sitten kaikki se, sä miten elit
ja pelin sen,
sen kolmannen
on maali musta…” (Jälkipeliä -runo)

Kokoelma jakaantuu kuuteen osaan, joissa luodaan katsaus ihmisen koko elämän kaareen aina ”suureen hiljaisuuteen” saakka. Aihepiirit vaihtelevat lapsuuden maisemista, menneen ja kadotetun haikeudesta, onnen ja rakkauden kokemuksiin, miehisyyden, maskuliinisuuden ja vahvuuden tunteisiin, sosiaalisten pelitilanteiden moninaisiin tunne-elämyksiin, luontokokemusten herkkyyteen ja tulevaisuuden tummeneviin tunnelmiin. Ihmistä odottavaa ”suurta hiljaisuutta” kuvaillaan kirjan viimeisessä osassa ”Äänet ja muu on hiljaisuutta”. Luonnossa ja luonnon hiljaisuudessa saatamme saavuttaa yhteyden suureen kosmiseen hiljaisuuteen.

Teos on perusävyltään kehityskriittinen. Kirjailija tarkastelee maailmaa, historiaa ja tapahtumia ”toisin näkijän” silmin. Tämä rooli ei ole helppo kantaa. Useissa runoissa kulkija vaeltaa väärinymmärrettynä ja vieraantuneena kylmän kaupungin kaduilla, seisoo synkin ajatuksin sillalla tai turhautuu moottoritien loputtomissa autojonoissa. Useimmiten hän on ”... pahasti eksyksissä kivikylässä vieraiden...” Ihmiset ovat epäaitoja tavaran ja rahan tavoittelijoita. Kulkija kaipailee lapsuutensa kadonnutta maisemaa ja järven rantoja. Urbaani, luonnon tasapainosta eriytynyt elämäntyyli ei tuo ihmiselle onnea. Hän vieraantuu, uupuu ja alkoholisoituu. Luonto kuormittuu. Sekään ei kestä. Taivaanrannalla näkyy tummia uhkakuvia. Mutta”... avulla muiden ja omalla voimallaan ...”, ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus kestää. Luontokin toipuu, kun se on ravistanut päältään pahimman vihollisensa, ihmisen. Näin kokoelman avainrunoiksi nousevat Eksyksissä -, Nuorallakulkija - ja Järvi -runot.

Jälkipeliä on sisällöltään kaksijakoinen: Toisaalta siinä on lyyrinen puoli, jota rakkaus- ja luontokokemus - runot edustavat, toisaalta siinä on traaginen, toisin näkijän, nuoralla kulkijan puoli, jota esimerkiksi Tanssi bailaor! - runo edustaa. Lyyriset runot hengittävät ja antavat ilmaa muuten raskaan sanoman keskellä. Rakkaushetket kantavat ihmistä, vaikka eivät välttämättä kestäkään kauan. ”...me olimme peltoaukiolla kesän hetken, tuokion vaan ...”. Rakkauskin saattaa osoittautua tuhoavaksi ansaksi, kuten Simson - ja Ikkunan takana -runojen henkilöille on käynyt. Tämä kaksijakoisuus, nämä kirjan kaksi puolta täydentävät toisiaan. Elämä on etsintää ja pettymyksiä täynnä olevaa harhailua, jossa onnentunteet tavoitetaan vain hetkittäisinä, ohimenevinä. Takakannen aforismissa ajatus on tiivistetty muotoon:
” … Tässä, kaikki tässä:
tuulenvarjon etsinnässä,
linnun laulu, lapsen ilo,
sateen jälkeen päivän kilo.”

Kirjassa on päädytty monimuotoiseen ilmaisutapaan. Siinä on mukana tiukan määrämuotoista, perinteistä ja ei-formaalia runoa. Mukana on pitkiä kertovia ja lyhyitä haiunomaisia tuokio -runoja, rytmisiä ja vapaamuotoisia, naiiveja ja syvämietteisiä, aforistisia runoja. Runojeni muoto, aihepiirit ja näkökulmat ovat yhtä vaihtelevat ja kirjavat kuin itse elämäkin. Eri osien yhteinen teemakin saattaa paikka paikoin horjua.

Jälkipeliä -teoksessa useissa pitkissä, kertovissa runoissa voi tunnistaa suurten suomalaisten runoilijoiden vaikutuksen. P. Mustapään voi tunnistaa Terassilla -runosta, Eino Leinon erityisesti luontoaiheisiin runoista, kuten Uikun huuto ja Menin metsän tummaan siimekseen. Lauri Viidan tyyli on tunnistettavissa ainakin runoissa Lastaaja (vrt. Viidan Betonimylläri), Silta (vrt. Viidan Mylly -runo) ja Kataja (vrt. Viidan Julku -runo). Lauran laulu -runossa on päädytty kalevalaiseen runomittaan.

Perustelen valitsemaani kirjoitustyyliä näin:
- Uskon sanojen, niiden määrän, muotojen, sävyjen vivahteiden ja sanonnan runsauteen. Voimme toki sanoa kaiken lyhyesti vain toteamalla. Mutta sanoilla on mahdollisuus enempään. Niillä voidaan kuvailla ja kuvittaa tapahtunutta. Niillä voidaan antaa tuntemuksille värit, hajut, vivahteet, uudet näkökulmat jopa sisällöt. Runolla voidaan kertoa tarina. – Kaikki pitäisi olla sallittua, kun pyrimme kuvaamaan elämän kirjoa.

Lisäksi pelkkään vapaamuotoiseen sanontaan siirtyessämme menetämme runosta rytmin. Ja se on suuri menetys. Laulu, soitto, urheilusuoritukset, tanssi, kävely, työ, liikkeet, luonto – koko maailma on täynnä rytmiä.

Olen myös kuvittanut runoteoksensa: Näin olen halunnut kokeilla, miten nämä kaksi taidemuotoa, runous ja grafiikka tukevat toisiaan.

23.5.2014
Pentti Salmela


Runokokoelma löytyy Lohjan Info – kirjakaupasta ja
kirjakaupoista Kirjayhtymän kautta tilaamalla
sekä Mediapinnan nettiosoitteesta:
http://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-235-804-2.