10.3.14 kello 7 jälkeen

                                               Maaliskuun aamuhetki
                                               valo etsiytyy pilvenraoista
                                               aurinko noussut
                                               punainen kehrä harjun yllä.

                                               Kiillejään kasvoilla punasävyisyys
                                               vesilintujen tummat siluetit
                                               jään reunalla
                                               avovesi kutsuu ensimmäisiä.

                                               Yön pakkanen piilottelee
                                               varjoissa notkelmien kätköissä
                                               hengittää usvan alla
                                               kohta ilma lämpiää.
   
                                               Lokkien aamuhuudot karilla
                                               joutsenien kaartolento avoveden luona
                                               päivä haukotteleen vielä
                                               raukeus poistuu vähitellen.




kl 23.3

                                            

Naisten päivälle 8.3

                 Nainen
                             kuin
                                    tuuli
                                           lounainen
                 niin leopeä lämmin.

                 Katseessa
                                 kuiskii
                                           sävyt
                                                   herkkyyden
                 kosketus aito välitön.

                 Sisimmässä
                                    sydän
                                              koristeltu
                                                              kesäkukin
                 elämää tunnetta ihmisyyttä syvempää.






kl 8.3.13

Kesäillassa

                                Heinäkuinen ilta antatuu
                                lämmittävään lempeyteen.
                                Auringon tunnelmoiva värisilaus
                                horisontissa vetäytyy varjojen syliin.

                                Aamusateen kohmeisuus katoaa
                                kirkastuneen taivaan
                                verkkaisesti nostattamaan lämpöön.
                                Maa tuoksuu kasteelta.

                                Kanervikko herää,
                                sitoo usvaa kierteiksi painanteiden ylle.
                                Vesihelmet seittilangoilla, keinuvat
                                iltatuulessa korsien välillä.
                                Pisarapallojen rytmisyys heinien
                                lehtien kärjissä.

                                Ilta elää, viivyttää vielä,
                                yö odottaa.
                               Oranssi hehkuu puiden kyljillä kutsuu,
                               antaa luvan Kehrääjän hyrinään.
                               Hämärä tanssii viimeisillä
                               auringon säteillä.
                               On Vanamon aika. 


kl 2.14