Kun ei ole sanottavaa
Huomaan, joulujen kuluvan.
Menneisyyttä en lue taakaksi,
joka olisi jäänyt pärekorin säleisiin.
Se on muistojen aarteita ja lapsuus
ei hallitse kaikkkea.
Eletty muuttuvuus muokkaa, luomalla uutta.
Aina talvipäivän seisauksesta alkaa valon aika.
Rikastuva mieli, kokemukset, joista suodaan
intuition siemenet eikä siihen tarvita kuin
retki pois menneestä.
Joululle on paikkansa, viiettäjiensä tarpeisiin.
Myös muutoksen tulolle on tarpeensa.
Ikä ei oleeste olla lapsi ja katsoa aikuusuuden
taakse.
Saa tuntea, erilaisia tuokioita perinteisten
seassa, seisauksesta lähtien.
Antaa mielen lähteä tallustamaan
nenällä kuuraa.
K.L
