Lauri Viita 100 v, 2016
Alfhildin syli
Sanovat
minua betonimylläriksi
Pyöritinkin
monia myllyjä,
sanoillani
Pienillä,
herkillä sanoilla puhalsin
liikkeelle
perhosen siiven pyörteen
Ihmisen
työn sanoilla panin
betoni-
ja tehtaiden myllyt pyörimään.
Suurilla,
väkevillä sanoilla pyöritin elämää,
kuolemaa,
avaruuksia ja maailmankaikkeuksia.
Niin
pienet kuin suuretkin,
niin
näkyvät kuin näkymättömätkin myllyt
tottelivat
minun sanojeni käskyä.
”Alfhild, sinä, joka synnytit minut”
Sinun
sylisi syvyys oli ensimmäinen myllyni
Sieltä
sinun sylisi lämmöstä
myllyni
laajenivat kattamaan
Pispalan
pihan,
harjun,Tampereen,
Suomen,
maailman,
avaruudet
ja maailmankaikkeudet
Se
oli minun myllyjeni akseli ja kiintopiste
Sitten
sinä kuolit ja minä ymmärsin,
ettei
syliäsi ollut enää
Silloinko
minun myllyni menettivät kiintopisteensä?
Silloinko
ne alkoivat pyöriä väärään suuntaan?
Niistä
katosi kaikki hallittavuus
Ja
ne pyörivät liian lujaa
Tunnen pyörteen, tunnen huimauksen
sanatkaan, niin väärät ja sekavat,
eivät kokoa tätä enää,
eivät vie takaisin,
piiloon,
sylisi suojaan.
Pentti Salmela
