tiistai 11. elokuuta 2015

Kari

Maa, se valtaajilleen kosti
kivipaaden mustan veen pintaan nosti
Tyrskyt tylynä kohtaa kallion kylki
joku ylitse yritti, ne se päältään sylki

Ei reimareita, ei merkkiä mitään
Jos vähänkin poikkeat reitiltäs itään
ilman suojaa ja vailla pehmikettä
sen kohtaat keskellä kylmää vettä

Kuin vastusta, venettä odottain
täynnä uhkaa se vaieten vartoo vain
Kerran koetti korskea huvipursi
uppoviillon sen pohjaan kallio mursi

Kölirauta, kylki tai kokkapuu
sitä vasten kirskuen murskautuu
Pieni naarmu, raapaisu, pintahaava
sen kalliopinta vain itse on saava

Harjallaan kuohuva vaahtovana
kari paikallaan seisoo uhkaavana
Seurassa tuulen ja veden jäisen
se tyytyy osaansa yksinäisen.

Pentti Salmela