Mikä ihmeen Puukstaavi?

Puukstaavi on kirjoittajapiiri, joka kokoontuu kahden viikon välein Lohjan pääkirjastossa. Tällä hetkellä kirjaston pöydän ympärille kokoontuu toistakymmentä kirjoittajaa, jotka kirjoittavat runoa sekä proosaa.  
Kirjoittaminen on hauska ja kehittävä harrastus, mikä sopii niin nuorille kuin vanhoille.   Kirjoittajat eivät halua vain puurtaa yksin kirjoituskammiossaan vaan haluavat myös kirjoituksistaan palautetta ja julkisuuttakin. Yhteisissä lukuilloissa kirjoittajat lukevat omia tekstejään, toiset antavat niistä palautetta – myönteisessä  hengessä: Mistä kukin pitää, mikä tekstissä on hyvin oivallettu tai ilmaistu, pitäisikö tekstiä selventää, miten asian voisi sanoa toisin… Suoranaisia virheitä ja kielioppia pyritään oikomaan hellävaraisesti. Kirjoittaja on itse vastuussa tekstistään. Hän voi ottaa ohjeista opikseen tai olla ottamatta. Jo oman kirjoituksensa ääneen lukeminen toisille on kirjoittajalle hyödyllistä. Lukiessa itsekin huomaa, missä on korjaamiseen varaa. Kirjoittajapiiri  aloitti toimintansa yli puoli vuosisataa sitten Lohjan Taideyhdistys  ry:n   kirjallisena keskustelukerhona. Se jatkui kirjoittamisharrastuksena  kirjailija Iris Kähärin johdolla. Ensimmäiset painotuotteet olivat neljäsivuinen Laurentius 1963  ja vähän laajempi kirjanen Simapilli 1968. Ensimmäinen antologia  Kynänjälkiä 1984 syntyi 21 kirjoittajan voimin Saara Huotarin aloitteesta. Hän on Puukstaavin pitkäaikaisin kirjoittaja.  Iris Kähärin antologian esipuheesen kirjoittamat  sanat on yhä hyvä pitää mielessä:
Harrastelija ole vielä kirjailija. Aikaa ja uutteruutta tarvitaan, ennen kuin kynäilijästä kehittyy ammattinsa taitaja. lahjakkuus on vasta osa, tosin melko iso, kimpale ihan. On tehtävä työtä, on voitettava monenlaiset vastukset, jopa huono onni. Kultajyväsiä alkaa ehkä löytyä, ehkä kultasuonikin , oma persoonallinen tapa sanoa, puhua, kirjoittaa. Sen etsiminen kannattaa.

  Yhä niitä kultasuonia etsimme ja löydämme ja koemme kirjoittamisen iloa.  Mutta kultahippujen kirjoittajat ovat vaihtuneet.  Antologioita on jo julkaistu täysi tusina, viimeisimpänä Onnellinen ilta 2009.  Siihen  26 kirjoittajaa kirjoitti 127 sivua runoja ja tarinoita. Kansikuva on silloisen puheenjohtajan Matti J. Miettisen värikästä taidetta. Kirjoittajien omia tekstejä on myös ilmestynyt kirjoina ja julkaistu lehdissä. 
  Nykyisin toimimme vapaana rekisteröimättömänä yhdistyksenä avoinna kaikille kirjoittamista harrastaville. Toimintaamme olemme rahoittaneet antologioiden myynnillä. Olemme myös saaneet avustusta lyhytmuotoisen koulutuksen järjestämiseen. Tänä syksynä Pirkko Ilmanen arvioi kirjoituksiamme ja ohjaa kirjoittajia kolmena iltana. Järjestöjen tilaisuuksissa olemme lukeneet runojamme ja järjestäneet runoiltoja. 
Kirjoittajapiirin  nimi Puukstaavi johtuu erään nuoren miehen tokaisusta: ”Minä menen Tukholmaan puukstaavia oppimaan.” Sanonta jäi elämään ja kirjoittajat omivat siitä aakkosta merkitsevän nimen. Ehkäpä nimen hyväksyneet ajattelivat, että kirjoittajat nousevat tyvestä puuhun,  opettelevat  kirjoittamisen aakkosia, perusasioita, matkallaan taitavaksi kirjoittajaksi.  

Anja Suni





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti