Yö etsi morsiantaan
hunnuttunut vaaleus
laskeutui ylle vehmauden.
Yö jäi yöltä
hetkeen valon,
vain yöksi.
Rakkaus etsi
sydän odotti
yön sylistä etsijöitä.
Tulten lämmöstä
vehreydestä alta
laskeutumattoman
auringon.
Rakkaus kosketti
pintaa sydämen
sisimpään etsiytyi.
Eli tunteina tunneissa
yöttömän yön.
Suven kukilla
koristeli elon kulkijain.
l-u:n runolaatikko 20.6
kauko leppänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti