Heinäkuinen ilta antatuu
lämmittävään lempeyteen.
Auringon tunnelmoiva värisilaus
horisontissa vetäytyy varjojen syliin.
Aamusateen kohmeisuus katoaa
kirkastuneen taivaan
verkkaisesti nostattamaan lämpöön.
Maa tuoksuu kasteelta.
Kanervikko herää,
sitoo usvaa kierteiksi painanteiden ylle.
Vesihelmet seittilangoilla, keinuvat
iltatuulessa korsien välillä.
Pisarapallojen rytmisyys heinien
lehtien kärjissä.
Ilta elää, viivyttää vielä,
yö odottaa.
Oranssi hehkuu puiden kyljillä kutsuu,
antaa luvan Kehrääjän hyrinään.
Hämärä tanssii viimeisillä
auringon säteillä.
On Vanamon aika.
kl 2.14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti