sunnuntai 20. elokuuta 2017

Aamuista melankoliaa (Vuokko Sorvari)

Luulin, että paikkani olisi sylissäni. Kaikki osamme sopivat niin hyvin yhteen, mitä nyt vatsat vähän pömpöttivät. On vaikea nukkua, kun pömpöttävä vatsani kaipaa kaveriaan. Se murisee, suolissa kulkee ilma, ja kun aamulla herään, se on väsynyt ja äreä. Rinnat ovat vatsan kanssa kimpassa, ne esittävät sen silmäpusseja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti