Puukstaavin näyttely 2-31.10.2018 pääkirjastossa.
Kuvista sanoiksi ja sanoista kuvilla
Puukstaavilaisten lokakuuksi kokoama näyttely pääkirjaston
toisen kerroksen näyttelytilaan on hyvin onnistunut kokonaisuus.
Siinä on riittävästi persoonallisuutta ja aiheeseen liittyvää
kuvamateriaalia sekä yhteyteen liittyvää sanallista ilmaisua eri
muodoissa, tyyleissä
Painotus on kuitenkin teksteissä. Löytyy proosaa ja runoa,
lyhyistä tarinoista pidempään paljon tietopuolista asiaa
sisältävään tekstiin, jota kuvaa helppolukuisuus/ymmärrettävyys.
Runous on myös hyvin esillä eri tyylilajein. On nykyrunoutta
ja perinteistä yhdessä sovukkaasti rinnan. Lukiessa runoja
unohtuu usein siihen rikkauteen, jonka runous mahdollistaa.
Runoutta, jossa runollinen ilmaisu on moniulotteista
sanaraikasta olemalla kuitenkin eheä kokonaisuus ja siitä
sukeltaa toisenlaisiin tunnelmiin.
Runollisesti ehkä kevyempiin silti hyvin antoisia
pienimuotoisia lukuelämyksiä.
Aiheet teksteissä yhdistyvät ihmisiin, luontoon ja arjen
elämään sekä koettuihin hetkiin, tunteisiin.
Huomioidessa kirjoittajien ikähaitari niin pysähtyy miettimään,
lukiolaisesta tuonne 90-vuotiaaseen, herää kunnioitus
kuinka osaavia ovat puukstaavin kirjoittajat.
Näyttelyä tuo esille puukstaavin antologiat ja puukstaavilaisten
julkaiseman kirjallisen tuotannon.
K.L.
maanantai 5. marraskuuta 2018
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
Vangit
Vangit
Me vangeiksi synnymme tänne
oman kehomme vankilaan
Ja mahdollisuutemme täällä
sen puitteissa rajataan
Me vangeiksi synnymme tänne
muiden luomaan vankilaan
Ja vartijat, piikkilangat
on ympäri pihamaan
Me vangeiksi synnymme tänne
oman mielemme vankilaan
Ja suuretkin ajatuksemme
sen mukana kahleet saa
Ristikoita näin vahvistamme
me rakkain, kultaisin sitein
Ja muureja korotamme
luutunein mielipitein
Me vankeina kuljemme vangin tavoin
On vain itsemme puitteissa kulkumme avoin
Rautapallona meillä on alusta saakka
oman mielemme muurien, rajojen taakka
Pentti Salmela
sunnuntai 23. syyskuuta 2018
Puukstaavin näyttely lokakuussa 2018
…
Kun muut pettävät,
sinut keskelle merta
yksin jättävät,
minä olen ja pysyn tässä
valoa
ja suuntaa
näyttämässä
Toivoa tarjoan teille
elonmyrkyissä eksyneille
...
ote Majakka -runosta
"Joskus kun maalaan, myös
runo alkaa elää minussa. Aina kun teen runon, piirrän siitä mielessäni myös
kuvan. Minulla kuva ja sana kulkevat rinnakkain.”
(Pentti Salmela)
Sanasta kuvaksi, kuvasta
sanaksi
Lohjan
kirjoittajien, Puukstaavin NÄYTTELY
kuva- ja sanataidetta yhdistäen
2.10-31.10.2018
Lohjan
kirjasto
2. kerros
08700 Lohja
08700 Lohja
perjantai 27. huhtikuuta 2018
Pop up Poetry
Kiitos kaikille Pop up Poetry - runoillan osallistujille Lohjan pääkirjastossa 25.4. - ilta oli hauska, koskettava, mielenkiintoinen ja tunnelma lämmin! Palautteena saimme, että oli virkistävää ja innostavaa kuulla hyvin erilaisia runoja ja lausujia, yllätyksistä puhumattakaan. Varmasti suuntaamme katseemme syksyyn vastaavin odotuksin.
Illan aikana teemat vaihtelivat niin keväästä rakkauteen ja rakkaudesta raastavaan arkeen, mutta olipa mukana myös mystistä luontoteemaa arvoituksineen, menettämisen ja menetyksen tuskaa, iloa ja leikittelyä, suomalaista mytologiaa, iän ja kokemuksen rikkautta, nuoruuden raikkautta ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä.
Tilaa oli kaikelle ja jokaiselle.
Tilaa oli kaikelle ja jokaiselle.
Alla nuoren vieraamme Suomi 100 runo, joka koskettavuudellaan ja rohkeudellaan hiljensi huoneen.
Äänet
on laskettu
100-88
Huusi
senaatti
Svinhufvudin
vetäessä sinut ulos.
Rakas
lapsi liian raskas punakoneen ratas.
Rääkäisit
syntymässäsi rajua raivoa
kuin leijona.
Niin
puskit maailmaan repien haaroihin haavan rajaksi.
Sinä
vakava ja kateellinen,
nidoit tarinoihin kaavan tavaksi,
valutit
meihin melankolian ja epäonnistumisen!
Kullervon
kaltaisten kunniaksi kuutamolle kuulutat:
Perkele!
38 000
Turhia
kuolemia.
Et
ollut tabula rasa, sulla oli skitsofrenia;
tuloksena
punaista ja valkoista.
Turvaa
etsit turhaan Tampereella
1918.
Chaplin
ei naurattanut Kuurilassa, vaan antoi aseen nauraa.
Huruslahden
arpajaisissa joka kymmenes arpa voittaa.
15.5.1918
Sinusta
tuli natsi.
Sinun
polvesi rupiset, kuin lapsi
opettelit kävelyä.
Lopetit
sanoihin luottamisen, uskoit aseisiin;
ne
tarkoittavat aina sitä mitä sanovat.
Luodit
kirjoittivat mieliimme ihanteen:
Työ vapauttaa!
Paskansit
propagandaasi meille kuin akseli.
Puhdistaisit
omatuntosi, etkä ihmisiä, sinä
raakuuden rakastaja!
Ei ole
vääriä, on vain vääryyttä.
Annoit
häviäjille vankileirit, voittajille mitalit.
Antaisit
vangeille leipää, mutta sitä ei ole
kuin arjalaisen pöydässä.
Spartalaisten
rotkoissa yhteisön heikot,
sinun
pikku Babi Jarissa vanki on eläin
ja sen voi siis tappaa.
Ihminen
sulle halpa, mutta aatteet valtaa.
Rotkon
reunalla ei sääliä näy, vaikka sinisilmin vahtaa.
Sääli
on syöksynyt syvyyksiin inhimillisyyden kanssa vaikeroiden
sinun kasvukivuissa.
1939
Molotov-Ribbentropista
kärsien syytimme
teräsmiehen
juoppohulluutta ja psykopaattia Itävallasta.
Ammuitko sinä Mainilassa?
Vapaus,
veljeys ja torpparilaki.
Marskin
ryypyssä pervitiini ja molotovin cocktail.
Motiivina
motita tai risti suolla. Hitailta vauhtia vaadit:
Ei saa jäädä tuleen
makaamaan!
Muistamme
sodasta sankarit,
kysy
asiaa Petroskoin naisilta:
Sodassa ei ole sankareita.
27.1.
Rillumarei! - laulaa sodan lapset.
Viina, kirves ja perhe - laulaa Eput ja
puhuvat totta.
Ei
puhdistu koskaan arvet,
ne sielua
mädättäen vaanivat raapimistaan.
Hiljaa sotilas
kärsii sinun tarpeet.
Muista!
Maan
omistaa luonto, sinä omistat vain kulttuurin.
Sota on
outo, kun vaadit niin monen uhrin.
Kuka on vastuussa?
Jääkäri
vastasi:
Minä en ole
vastuussa!
Kaartilainen
vastasi:
Minä en ole
vastuussa!
Suojeluskuntalainen
vastasi:
Minä en ole
vastuussa!
Sosialidemokraatti
vastasi:
Minä en ole
vastuussa!
Kapo
vastasi:
Minä en ole
vastuussa!
SS-upseeri
vastasi:
Minä en ole
vastuussa!
Simo
Häyhä vastasi:
Tein sen mitä
käskettiin, niin hyvin kuin osasin.
Göring
vastasi:
Tein sein valtion
puolesta.
Sinä
vastasit:
Torilla tavataan!
On aika
itkeä odottaen kyynelten puhdistavaa huomenta.
Olen
kuollut monesti sinun sairaan mielikuvituksesi tähden!
Olen
Mustialan oppilas Kuurilassa!
Olen
valkoinen vanki Viipurissa!
Olen
punainen vanki espanjantaudin oireissa!
Olen
valkoinen sotilas upotettuna Saimaan avannossa!
Olen
punainen haavoittunut Harmoisten sairashuoneen sängyssä!
Olen pelokas
alaikäinen tyttö Kalmin joukkojen käsittelyssä!
Olen
rintamakarkuri värjötellen pellolla katsellen aseen piippua!
Olen
painajaisiin heräävä veteraani!
5 500 000
Sinusta
olemme kaikki tulleet ja sinuksi olemme aina tuleva.
Minä
olen Suomi, hän on Suomi, me olemme Suomi.
Minä olen ollut aina sinä,
siksi
häpeän ja itken.
Juha Koivuporras
Juha Koivuporras
sunnuntai 22. huhtikuuta 2018
Puukstaavin kirjoittajien julkaisuja
Eino Alhola, Rantakentän aika, Lohja 2003
Harjuni – mun järveni. Nid. 237 s. Lohja 2008; 2.p. 2009.
Saara Huotari, Tuulien laulu vaaran laelta. Nid. 94 s. Suomi 100 runokirjaa –kirjasarja. Mediapinta
2017. Lue kirjailijan esittely
http://www.mediapinta.fi/kirjailija/14526
ISBN 978-952-236-236-0
Julkaisuvuosi 2017
Sivuja: 96 siv.
Hinta: 25,00 €
Riitta Keinänen, Pertti Haapalainen, Suomalainen Stilleben, 2010
Marja Klefström, Pentti Klefström, Kenttäpostia Perojoelta. Nid. 325 s. Lohja 2009; 2.p. 2017.
Marja Klefström, Haikiast kukkuu käk. Alkuaan Antrean Kuparissii. Runoja. nid. 93 s. Lohja 2010.
Marja Klefström
Se on sit syöpää, sanoi lääkäri. Nid. 99 s. Lohja 2010
Sodan sirpaleet. Alkuaan Antrean Kuparissii. Nid. 95 s. Lohja 2014
Sirkka Olin
Kuin tuuli kuin eläin. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 77 s. Lohja 1992
Huurrelapsi. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 87 s. Lohja 1992
Pöksi-Peikko. Piirrokset Malla Sydänlakka. Nid. 32 s. Lohja 1992
Pajulintu. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 81 s. Lohja 2005
Erkki Lahtinen, Metsänpoika. Marktar 2002.
Erähymyjä Nid. 154 s. FinEpos 2008.
Erkki Lahtinen ; taitto: Pekka Lahtinen ; piirrokset: Ahti Kovanen ; kuvat: Erkki Lahtinen ja Ari Malén,
Kynnä vaikka koirallasi: ja muita julmia juttuja, Lohja : Eka Partners 2015.
Matti Miettinen, Hetkiä Elämästä Runoja ja kuvia. Lohja 2000.
Lähellä Tulevaisuus Runoja ja kuvia. Lohja 2001.
Ajatusten Risteys Runoja ja Kuvia. Lohja 2002.
Sininen Metsä Runoja. Lohja 2002.
Kolmas Kevät Runoja. Lohja 2003.
On Päivä Jäätynyt Runoja. Lohja 2005.
Elämän totuus Runoja ja maalauksia. Nid. 48 s. Lohja 2009.
Pyyntö Runoja ja kuvia. Lohja 2009.
Pentti Salmela
Kirjailijaesittely
Kiinnekohtia Runoja, tarinoita ja novelli suuren järven rannoilta. Nid. 81 s. Lohja
2011.
Jälkipeliä Lohja 2014, 978-952-235-804-2
Julkaisuvuosi 2011
Sivuja: 138 siv.Hinta: 21,50 €
Hiljainen tieto, innovaatio ja IT. Ketterät Kirjat 2015 2. tark. Pentti Salmela ym.:
- ISBN 978-952-7044-00-1
- Julkistettu 12.11.2014
- Koko B5 (182 mm x 257 mm)
- Liimasidottu, pehmeät kannet
- Sivumäärä 155
- Paino noin 360 g
- Paksuus noin 12 mm
- Painos 1.
- SVH 50 € (sis. alv. 10 % ja postikulut Suomeen).
Kts. Osoite:
https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/5135
Tietoyhteiskunnan kaksi puolta – Menneestä oppien, uutta oivaltaen. Ketterät kirjat Oy. 2018.
ISBN 978-952-7044-25-4
- Julkistus 23.3.2018 - Katso julkistusvideo!
- Koko B5 (182 mm x 257 mm)
- Liimasidottu, pehmeät kannet
- Sivumäärä 328
- Paperi 100 g Impression
- Paino 802 g
- Paksuus noin 21 mm
- Painos 1.
- SVH 59 € (sis. alv. 10 % ja postikulut Suomeen)
- Julkaisuvuosi 2018
https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/32179
Anja Suni, Muistot pulppuavat kuin lähteensilmästä. nid. 175 s. Lohja 2017.
Liisi Teivonen, Muistojen muruja. Muistikuvia lapsuudesta, Kokemuksia valehoitajana Lontoossa ja
Tarinoita matkaoppaan arjesta ja elämyksistä. Nid. 81 s. Lohja 2013.
Terho Tikkanen, Se mitä ei ole – kokoelma. Nid. 109 s. Lohja 2017.
tiistai 27. helmikuuta 2018
Talven timantti
Tänään turkoosi
aurinko
taivaan syvyyden pieni
pallo
sinkoaa säteitään,
siilautuu
autereisen harson
läpi
kohti valkoista
samettinukkaa,
välähtää
hopeisina paljetteina
sytyttää
lumitähdet tuikkimaan tulta.
Talven jäinen timantti
polulla, kristallinkirkas,
välkehtii
sateenkaaren väreissä
vain tuokion
verran.
Aarre se olisi, jos sen
vuoresta löytäisit,
mutta se välkkyy järven
jäällä,
jos nyt sen omaksesi otat
se haipuu olemattomiin.
Siis nauti
hetkestä!
Tallenna muisto
mielesi uumeniin
talven jokaisesta
vivahteesta. .
19.2.2018 Anja Suni
Punainen aurinko
Taivaan rannassa
sinisyys harsuuntuu
lilan ja roosan vienoon
hämyhuntuun.
Avaruuden ajan
airut, elämän antaja
hehkuu hetken verenpunaisena,
valtavana tulikiekkona
kuulaassa ilmakehässä.
valkoisten
kattojen yllä
katoaa
lännen maille näkymättömiin,
ennen hämärää
ennen yötä.
16.2.2018 Anja Suni
sunnuntai 11. helmikuuta 2018
Hengitystauko
.
.
Uudenkuun hengitystauko avaa oven;
.
Uudenkuun hengitystauko avaa oven;
vuoden pimein astuu
ja vetää perässään tukahduttavan painon:
karhuntaljasta lankaa kutovat,
ja lanka kannattelee säikeitä pimeään,
nauhaksi, peitoksi, uudelleen nahaksi
korkealle kohoavalle sarvipäälle;
taivaan puhkova, äänettä lentävä yö.
Ja se mikä kertaalleen kirnuttu
se mikä karstattu, kaltattu,
hänen kumaransa, nyljetty.
Se, joka on mikä, kaavitaan karvasekainen tali,
venytetään penikulmien matkaan auringon pesäpohja
palaamaan, uudeksi palamaan,
hiillokseen puhaltamaan
.
.
© chr
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)