Kun ei ole sanottavaa

                                                Huomaan, joulujen kuluvan.

                                                Menneisyyttä en lue taakaksi,

                                                joka olisi jäänyt pärekorin säleisiin.

                                                Se on muistojen aarteita ja lapsuus

                                                ei hallitse kaikkkea.

                                                Eletty  muuttuvuus muokkaa, luomalla uutta.

                                                Aina talvipäivän seisauksesta alkaa valon aika.

                                                Rikastuva mieli, kokemukset, joista suodaan

                                                intuition siemenet eikä siihen tarvita kuin

                                                retki pois menneestä.

                                                Joululle on paikkansa, viiettäjiensä tarpeisiin.

                                                Myös muutoksen tulolle on tarpeensa.

                                                Ikä ei oleeste olla lapsi ja katsoa aikuusuuden

                                                taakse.

                                                Saa tuntea, erilaisia tuokioita perinteisten

                                                seassa, seisauksesta lähtien.

                                                Antaa mielen lähteä tallustamaan

                                                nenällä kuuraa.

K.L