Minä
metsässä kuljin ja kuuntelin
kun karhu
kylkeään käänsi.
Se pesänsä
suojassa uinaili
ja välillä
pienesti äänsi.
Kun matkaa
taittui taas kotvanen
mulle kettu
häntäänsä huiski.
Kai viestin
ymmärsin oikein sen:
ketun
morsian lähellä kuiski.
Ja korpit,
nuo komeljanttarit
suulaasti
neuvojaan antoi.
Kun
taivalsin takaisin polulle
mua keväinen
hanki kantoi.
Pian sininen
hämärä tiheni,
ilta peitteli
vaippaansa salon.
Siellä
eläväin äänet hiljeni.
Polun päässä
näin kultani talon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti