Lastaaja

Olen lastaaja tarhalla miljoonan lankun ja laudan

välissä taivaankannen ja kiskojen raudan

Olen liikkuva kone lihaksen ja luun

Lenkki ketjussa mekaanisen puun.

Minä muodostan yhden hikisen vaiheen

välissä metsän hongan ja pöydän aiheen

Minä korvaan näin yhden lastaustrukin

laudoiksi, lankuiksi sahatun tukin.

Tapulin laella vailla suoja-aitaa

nahkavörkkeli edessä, ilman paitaa

Tuhat kertaa taivun toisto on sama

Varteni taakan painon on rasittama 

Hikihelmen kuivaan otsalta suolaisen

käden selkään pyyhin, jano on, nuolaisen

Kumarrun alas ja ylös taas nousen

Suoraksi oikaisen selkäni jousen.

Lautataakan nostan ja perille kannan

alamiehelle rännillä pudotan, annan

Sitten uuden kerään, toistan samaa,

Liikettä yhtä työn turruttamaa.

Ränniholli,

pistoholli

antoholli,

kantoholli,

monttuholli

Saimme sen valmiiksi tapulin tämän

yhden lastausporukan tyhjäksi tyhjentämän

Istahdan hetkeksi, kohta alan taas hakea

kohdetta uutta, uuden tapulin lakea

Olen lastaaja, osanen tätä ihmistarhaa

Miete iltaan kulkee, tanssilavalle harhaa

Aurinko paistaa, käy henkäys tuulen

Poutapilveä katson, kiurun ääntäkö kuulen

Olen lastaaja, edustan miehen voimaa

osana konetta luojamme luomaa ja lukkaroimaa

Kohoo tapulit talojen korkuisina

Tuulee tuuleni raikkaina vapaampina.

Pentti Salmela