Jälkipeliä -
runokokoelman
nimi
viittaa elämän, sen tilanteiden, pelikumppaneiden ja pelin
sankareiden muisteluun ja arviointiin tämän suuren pelin jälkeen.
Kirjassa elämä ymmärretään pelinä, jossa
”…
kolmen tason käymme turnausta:
-
On ensin leikit sekä pelit,
sitten
kaikki se, sä miten elit
ja
pelin sen,
sen
kolmannen
on
maali musta…” (Jälkipeliä -runo)
Kokoelma
jakaantuu
kuuteen osaan,
joissa luodaan
katsaus ihmisen koko elämän kaareen aina ”suureen hiljaisuuteen”
saakka. Aihepiirit
vaihtelevat
lapsuuden maisemista, menneen ja kadotetun haikeudesta, onnen ja
rakkauden kokemuksiin, miehisyyden, maskuliinisuuden ja vahvuuden
tunteisiin, sosiaalisten pelitilanteiden moninaisiin
tunne-elämyksiin, luontokokemusten herkkyyteen ja tulevaisuuden
tummeneviin tunnelmiin. Ihmistä
odottavaa ”suurta
hiljaisuutta”
kuvaillaan
kirjan viimeisessä osassa ”Äänet
ja muu on hiljaisuutta”.
Luonnossa ja luonnon hiljaisuudessa saatamme saavuttaa yhteyden
suureen kosmiseen hiljaisuuteen.
Teos
on perusävyltään
kehityskriittinen.
Kirjailija tarkastelee
maailmaa, historiaa ja tapahtumia ”toisin näkijän” silmin.
Tämä rooli ei ole helppo
kantaa.
Useissa runoissa kulkija
vaeltaa väärinymmärrettynä
ja vieraantuneena kylmän
kaupungin kaduilla, seisoo
synkin ajatuksin sillalla tai
turhautuu moottoritien
loputtomissa autojonoissa.
Useimmiten hän
on
”... pahasti
eksyksissä kivikylässä vieraiden...”
Ihmiset ovat epäaitoja tavaran ja rahan tavoittelijoita. Kulkija
kaipailee lapsuutensa kadonnutta maisemaa ja
järven rantoja.
Urbaani, luonnon tasapainosta
eriytynyt elämäntyyli ei tuo ihmiselle onnea. Hän
vieraantuu,
uupuu ja
alkoholisoituu.
Luonto kuormittuu.
Sekään ei
kestä.
Taivaanrannalla näkyy tummia
uhkakuvia. Mutta”...
avulla muiden ja omalla voimallaan ...”, ihmisellä
on kuitenkin mahdollisuus
kestää. Luontokin
toipuu, kun se on ravistanut päältään pahimman vihollisensa,
ihmisen. Näin kokoelman
avainrunoiksi nousevat Eksyksissä
-, Nuorallakulkija -
ja Järvi -runot.
Jälkipeliä on
sisällöltään kaksijakoinen: Toisaalta siinä on lyyrinen puoli,
jota rakkaus- ja luontokokemus - runot edustavat, toisaalta siinä on
traaginen, toisin näkijän, nuoralla kulkijan puoli, jota
esimerkiksi Tanssi
bailaor!
- runo
edustaa. Lyyriset
runot
hengittävät ja antavat ilmaa muuten raskaan sanoman keskellä.
Rakkaushetket
kantavat ihmistä, vaikka eivät välttämättä kestäkään kauan.
”...me olimme
peltoaukiolla kesän
hetken, tuokion vaan
...”.
Rakkauskin
saattaa osoittautua tuhoavaksi ansaksi, kuten Simson
-
ja Ikkunan takana
-runojen henkilöille on
käynyt.
Tämä kaksijakoisuus, nämä kirjan kaksi puolta
täydentävät toisiaan. Elämä on etsintää ja pettymyksiä täynnä
olevaa harhailua, jossa onnentunteet tavoitetaan vain hetkittäisinä,
ohimenevinä. Takakannen aforismissa ajatus on tiivistetty muotoon:
” … Tässä,
kaikki tässä:
tuulenvarjon
etsinnässä,
linnun
laulu, lapsen ilo,
sateen
jälkeen päivän kilo.”
Kirjassa on päädytty
monimuotoiseen ilmaisutapaan. Siinä on mukana tiukan määrämuotoista,
perinteistä ja ei-formaalia runoa. Mukana on pitkiä kertovia ja
lyhyitä haiunomaisia tuokio -runoja, rytmisiä ja vapaamuotoisia,
naiiveja ja syvämietteisiä, aforistisia runoja. Runojeni muoto,
aihepiirit ja näkökulmat ovat yhtä vaihtelevat ja kirjavat kuin
itse elämäkin. Eri osien yhteinen teemakin saattaa paikka paikoin
horjua.
Jälkipeliä
-teoksessa useissa pitkissä, kertovissa runoissa voi tunnistaa
suurten suomalaisten runoilijoiden vaikutuksen. P. Mustapään voi
tunnistaa Terassilla -runosta,
Eino Leinon erityisesti luontoaiheisiin runoista, kuten Uikun
huuto ja Menin metsän tummaan siimekseen. Lauri Viidan
tyyli on tunnistettavissa ainakin runoissa Lastaaja (vrt.
Viidan Betonimylläri), Silta (vrt. Viidan Mylly
-runo) ja Kataja
(vrt. Viidan Julku -runo).
Lauran laulu -runossa on päädytty kalevalaiseen runomittaan.
Perustelen
valitsemaani kirjoitustyyliä näin:
-
Uskon sanojen, niiden määrän, muotojen,
sävyjen vivahteiden ja sanonnan runsauteen. Voimme toki sanoa
kaiken lyhyesti vain toteamalla. Mutta sanoilla on mahdollisuus
enempään. Niillä voidaan kuvailla ja kuvittaa tapahtunutta. Niillä
voidaan antaa tuntemuksille värit, hajut, vivahteet, uudet
näkökulmat jopa sisällöt. Runolla voidaan kertoa tarina. –
Kaikki pitäisi olla sallittua, kun pyrimme kuvaamaan elämän
kirjoa.
Lisäksi
pelkkään vapaamuotoiseen sanontaan siirtyessämme menetämme
runosta rytmin. Ja se on suuri menetys. Laulu, soitto,
urheilusuoritukset, tanssi, kävely, työ, liikkeet, luonto – koko
maailma on täynnä rytmiä.
Olen
myös kuvittanut runoteoksensa: Näin
olen halunnut kokeilla, miten nämä kaksi taidemuotoa, runous ja
grafiikka tukevat toisiaan.
23.5.2014
Pentti
Salmela
Runokokoelma
löytyy Lohjan Info – kirjakaupasta ja
kirjakaupoista
Kirjayhtymän kautta tilaamalla
sekä
Mediapinnan nettiosoitteesta:
http://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-235-804-2.
+of+2014-03-30+13.26.14.jpg)