Marja Klefströmistä vuoden 2019 Möllärimestari!

Puukstaavi onnittelee lämpimästi jäsentään Marja Klefströmiä, joka on voittanut voittanut Möllärimestari-omakustannekilpailun kirjallaan Wiipurin pelon ja toivon kevät 1918.

Möllärimestarikilpailu on Päätalo-instituutin  järjestämä kirjallisuuskilpailu, jossa palkitaan parhaat kilpailuun lähetetyt omakustanteet ja voittaja nimetään vuoden möllärimestariksi. Kilpailu on järjestetty vuodesta 1996 alkaen, ja tulokset julkistetaan Kalle Päätalo -seuran järjestämillä Päätalopäivillä.



Kirjaa voit ostaa esim. tästä linkistä

Lue lisää Länsi-Uusimaa lehdestä: tästä linkistä

tai Kaleva lehdestä:  tästä linkistä

Maassa

Maassa

Minä makasin maassa kasvoillain

olin tuskani huutanut maahan

Minä pyysin hetken rauhaa vain

Näin saan olla hetkisen, saanhan

Sanat kaikki on vääriä, vaietkaa!

En tahdo, en yhtään kuulla,

mitä selkäni takana kuiskitaan,

mitä puhutaan valheita suulla

Petosta täynnään on kaikki vaan

ja kaikki vain valhetta samaa

Mitä oikein joskus olikaan

nyt on vääryyden rumentamaa

Minä makasin maassa kasvoillain

ja maan multaa, ruohoa kourin.

Minä käteni täyteen tyhjää sain

jotain pyysin, kai outoja hourin.

Minä putosin hetkeksi polvillein

Minä kaaduin toviksi tähän

Mutta nousen kohta taas jaloillein,

kun olen vain levännyt vähän.

Pentti Salmela

Kirjaesittely

Marja Klefström, Viipurin pelon ja toivon kevät 1918. p.k. kustannus@ gmail.com. Lohja 2018.
2. p. 2019.
Marja Klefströmin kirjan Wiipurin pelon ja toivon kevät 1918 ensimmäiseen lukemiseen minulta
kului yksi päivä ja yksi yö. Eläydyin kauppias Heikki Kuparmäen perheen selviytymistarinaan
Suomen itsenäisyyden sotaisalla alkutaipaleella Viipurissa niin, että maltoin keskeyttää 309-
sivuisen kirjan vain lyhyiksi hetkiksi.
Kirjailijan päiväkirjamuoto sopii hyvin lukion viimeistä luokkaa käyvän 17-vuotiaan Katri
Kuparmäen ajatusten ja tapahtumien kerrontaan. Se muistuttaa viipurilaisen Kersti Bergrothin
päiväkirjatyyliä, ja hänen Mary Marckin nimellä kirjoittamiaan Eeva-kirjoja, joissa päähenkilönä on
kuuluisuuteen yltäneen aikalaiskirjailijan kasvatusihanteiden mukainen Eeva.
Marja Klefströmin kirjan päähenkilö Katri toimii Eevan tavoin järkevästi, on toimelias,
myötäelävä ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä lukiolainen. Mutta Katrin kohtalona on kasvaa sotaa
käyvässä Viipurissa vastuunkantajaksi, vaikka onkin nuorin Kuparmäen perheen tyttäristä.
Päiväkirjalleen Katri uskoutuu, kirjoittaa omasta ja sisartensa rakkauksista, perheen salaisuuksista
sekä mieltään painavista järkyttävistä ja julmista tapahtumista ja elämästä pelon ilmapiirissä.
Kuparmäen perhe elää Tiiliruukinkadulla ja seuraa tarkasti tapahtumia aikana, jolloin Venäjän
vallankumouksen mainingit ulottuvat Viipuriin. Vielä itsenäisyysjulistuksen jälkeenkin kaupungissa
on runsaasti autonomian ajalta venäläistä sotaväkeä ja matruuseja. Bolshevikit toimittavat aseita
punakaartille ja osallistuvat sisällissotaan, vapaussotaan, Karjalassa Ahvolan ja Antrean rintamilla
punaisten rinnalla. Kirjoittajan fakta-aineisto, perustuu lähisukulaisten muistitiedon lisäksi laajaan
kirjallisuusaineistoon ja aikalaislehdistä varsinkin ainoana sodanaikana ilmestyvään Työ-lehteen,
mutta höystää kerrontaansa mielikuvituksella.
Katri alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa 6.12.1917, vähän sen jälkeen, kun bolshevikit olivat
nousseet valtaan Pietarissa. Katri kirjoittaa viljan tuonnin lakkaamisesta, levottomuuksista ja
paljastaa, mitä tarkoittaa lehtiotsikko ”Upseerien uimakoulu”. Viimeisin merkintä on 19.5.1918,
jolloin perhe juhlii Ida-tyttären ja jääkäri-sulhasen häitä.
Yhdyn Kuparmäen Papan repliikkiin: Kyl sit ennemmi vahtii kopallise kirppuloi, ko näit
tytölapsii, ko hyö tullee siihe ikkää. Tyttäret Mari, Ida ja Amalia ovat naimaikäisiä, omapäisiä oman
tiensä kulkijoita, kukin heistä kokee omalla tavallaan rakkaussurunsa, tragediansa ja -ilonsa.
Kuparmäen perheessä Mari ja arvoituksellinen kyökkipiika Hulda liittyvät punakaartiin. Se
aiheuttaa perheessä ristiriitoja ja isän äkkivääriä lausahduksia Marille: Nii kaua ko sie miu leipää
syöt ja asut miu talossain, mie tasa tarkkaa määrää mitä sie teet. Tai: mää kene kans hyväns, mut se
punikkipoika siun on hetsiltää jätettävä. Se on sit kaks hirttä poikki, jos se riiaaminen ei lopu.
Pappa on perheen patriootti, ”mamma hallitsee sydänkohtauksilla”, mutta tositärkeissä isän sana
painaa, silloin kukaan ei sano vastaan.
Katri kirjoittaa koulusta, tiedon saannin vaikeudesta, huhuista, punaisen Työ-lehden
kyseenalaisista tiedoista, hulinoimisista ja ryöstelystä kaduilla ja etsintäpartioiden tunkeutumisesta
koteihin vangitsemaan perheenjäseniä sekä arvotavaroiden ja vähäisten ruokavarojen anastuksista.
Ruokaa hamstrataan. Hamstrauksesta huolimatta ruokaa ei ole riittävästi, nälkää nähdään myös
Kuparmäen talossa salaisesta lattian alla olevasta kellarista huolimatta. Etsintäpartiot löytävät
ullakolta Papan piilopaikan ja rautahelaisen lukollisen rahakirstun. Monet mieltä koskettavat
tapahtumat kirvoittivat kyyneleet silmiini. Toisaalta luin ihaillen, miten pelätessään ihmiset
neuvokkaina selvisivät sodan vaaroista ja pidätyksistä.
Marja Klefström päättää kirjansa epilogiin. Hänen äitinsä, kirjan Katrin, muistikuvat ovat
herättäneet hänet ymmärtämään, että yksittäisen ihmisen arjen elämän tunteet ja kokemukset
avaavat silmät näkemään sodan tapahtumat paremmin kuin historialliset dokumentit. Myös silloisen
senaattorin Kyösti Kallion sodan jälkeen pitämä puhe 5.5.1918 koskettaa. Puhe vaikutti kansan
eheytymiseen. Yhä vielä rauhan oloissa voisimme pitää sitä ohjenuorana: Meidän pitäisi rakentaa
sellaista Suomea, jossa kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät. Tästä kirja
Wiipurin pelon ja toivon kevät 1918 meitä muistuttaa. / 1.2.2019 Anja Suni

Puukstaavin näyttely

 Puukstaavin näyttely 2-31.10.2018 pääkirjastossa.



                               Kuvista sanoiksi ja sanoista kuvilla



                              Puukstaavilaisten lokakuuksi kokoama näyttely pääkirjaston
                              toisen kerroksen näyttelytilaan on hyvin onnistunut kokonaisuus.
                              Siinä on riittävästi persoonallisuutta ja aiheeseen liittyvää
                              kuvamateriaalia sekä yhteyteen liittyvää sanallista ilmaisua eri
                              muodoissa, tyyleissä
                              Painotus on kuitenkin teksteissä. Löytyy proosaa ja runoa,
                              lyhyistä tarinoista pidempään paljon tietopuolista asiaa
                              sisältävään tekstiin, jota kuvaa helppolukuisuus/ymmärrettävyys.
                             
                              Runous on myös hyvin esillä eri tyylilajein. On nykyrunoutta
                              ja perinteistä yhdessä sovukkaasti rinnan.  Lukiessa runoja
                              unohtuu usein siihen rikkauteen, jonka runous mahdollistaa.
                              Runoutta, jossa runollinen ilmaisu on moniulotteista
                              sanaraikasta olemalla kuitenkin eheä kokonaisuus ja siitä
                              sukeltaa toisenlaisiin tunnelmiin.
                              Runollisesti ehkä kevyempiin silti hyvin antoisia
                              pienimuotoisia lukuelämyksiä.

                              Aiheet teksteissä yhdistyvät ihmisiin, luontoon ja arjen
                              elämään sekä koettuihin hetkiin, tunteisiin.
                              Huomioidessa kirjoittajien ikähaitari niin pysähtyy miettimään,
                              lukiolaisesta tuonne 90-vuotiaaseen, herää kunnioitus
                              kuinka osaavia ovat puukstaavin kirjoittajat.
                              Näyttelyä tuo esille puukstaavin antologiat ja puukstaavilaisten
                              julkaiseman kirjallisen tuotannon.

                              K.L.
       

Vangit

Vangit

Me vangeiksi synnymme tänne

oman kehomme vankilaan

Ja mahdollisuutemme täällä

sen puitteissa rajataan

Me vangeiksi synnymme tänne

muiden luomaan vankilaan

Ja vartijat, piikkilangat

on ympäri pihamaan

Me vangeiksi synnymme tänne

oman mielemme vankilaan

Ja suuretkin ajatuksemme

sen mukana kahleet saa

Ristikoita näin vahvistamme

me rakkain, kultaisin sitein

Ja muureja korotamme

luutunein mielipitein

Me vankeina kuljemme vangin tavoin

On vain itsemme puitteissa kulkumme avoin

Rautapallona meillä on alusta saakka

oman mielemme muurien, rajojen taakka

Pentti Salmela

Puukstaavin näyttely lokakuussa 2018

…

Kun muut pettävät,

sinut keskelle merta

yksin jättävät,

minä olen ja pysyn tässä

          valoa ja suuntaa

näyttämässä

Toivoa tarjoan teille

elonmyrkyissä eksyneille

...

ote Majakka -runosta

"Joskus kun maalaan, myös runo alkaa elää minussa. Aina kun teen runon, piirrän siitä mielessäni myös kuvan. Minulla kuva ja sana kulkevat rinnakkain.” (Pentti Salmela)

Sanasta kuvaksi, kuvasta sanaksi

Lohjan kirjoittajien, Puukstaavin NÄYTTELY

kuva- ja sanataidetta yhdistäen

2.10-31.10.2018

Lohjan kirjasto
 

2. kerros

08700 Lohja

Pop up Poetry

Kiitos kaikille Pop up Poetry - runoillan osallistujille Lohjan pääkirjastossa 25.4. - ilta oli hauska, koskettava, mielenkiintoinen ja tunnelma lämmin!  Palautteena saimme, että oli virkistävää ja innostavaa kuulla hyvin erilaisia runoja ja lausujia,  yllätyksistä puhumattakaan. Varmasti suuntaamme katseemme syksyyn vastaavin odotuksin.

Illan aikana teemat vaihtelivat niin keväästä rakkauteen ja rakkaudesta raastavaan arkeen, mutta olipa mukana myös mystistä luontoteemaa arvoituksineen, menettämisen ja menetyksen tuskaa, iloa ja leikittelyä, suomalaista mytologiaa,  iän ja kokemuksen rikkautta, nuoruuden raikkautta ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä.
Tilaa oli kaikelle ja jokaiselle. 

Alla nuoren vieraamme Suomi 100 runo, joka koskettavuudellaan ja rohkeudellaan hiljensi huoneen.

 

Äänet on laskettu

100-88

Huusi senaatti

Svinhufvudin vetäessä sinut ulos.

Rakas lapsi liian raskas punakoneen ratas.

Rääkäisit syntymässäsi rajua raivoa

kuin leijona.

Niin puskit maailmaan repien haaroihin haavan rajaksi.

Sinä vakava ja kateellinen,

nidoit tarinoihin kaavan tavaksi,

valutit meihin melankolian ja epäonnistumisen!

Kullervon kaltaisten kunniaksi kuutamolle kuulutat:

Perkele!

38 000

Turhia kuolemia.

Et ollut tabula rasa, sulla oli skitsofrenia;

tuloksena punaista ja valkoista.

Turvaa etsit turhaan Tampereella

1918.

Chaplin ei naurattanut Kuurilassa, vaan antoi aseen nauraa.

Huruslahden arpajaisissa joka kymmenes arpa voittaa.

15.5.1918

Sinusta tuli natsi.

Sinun polvesi rupiset, kuin lapsi

opettelit kävelyä.

Lopetit sanoihin luottamisen, uskoit aseisiin;

ne tarkoittavat aina sitä mitä sanovat.

Luodit kirjoittivat mieliimme ihanteen:

Työ vapauttaa!

Paskansit propagandaasi meille kuin akseli.

Puhdistaisit omatuntosi, etkä ihmisiä, sinä

raakuuden rakastaja!

Ei ole vääriä, on vain vääryyttä.

Annoit häviäjille vankileirit, voittajille mitalit.

Antaisit vangeille leipää, mutta sitä ei ole

kuin arjalaisen pöydässä.

Spartalaisten rotkoissa yhteisön heikot,

sinun pikku Babi Jarissa vanki on eläin

ja sen voi siis tappaa.

Ihminen sulle halpa, mutta aatteet valtaa.

Rotkon reunalla ei sääliä näy, vaikka sinisilmin vahtaa.

Sääli on syöksynyt syvyyksiin inhimillisyyden kanssa vaikeroiden

sinun kasvukivuissa.

1939

Molotov-Ribbentropista kärsien syytimme

teräsmiehen juoppohulluutta ja psykopaattia Itävallasta.

Ammuitko sinä Mainilassa?

Vapaus, veljeys ja torpparilaki.

Marskin ryypyssä pervitiini ja molotovin cocktail.

Motiivina motita tai risti suolla. Hitailta vauhtia vaadit:

Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Muistamme sodasta sankarit,

kysy asiaa Petroskoin naisilta:

Sodassa ei ole sankareita.

27.1.

Rillumarei! - laulaa sodan lapset.

Viina, kirves ja perhe - laulaa Eput ja

puhuvat totta.

Ei puhdistu koskaan arvet,

ne sielua mädättäen vaanivat raapimistaan.

Hiljaa sotilas kärsii sinun tarpeet.

Muista!

Maan omistaa luonto, sinä omistat vain kulttuurin.

Sota on outo, kun vaadit niin monen uhrin.

Kuka on vastuussa?

Jääkäri vastasi:

Minä en ole vastuussa!

Kaartilainen vastasi:

Minä en ole vastuussa!

Suojeluskuntalainen vastasi:

Minä en ole vastuussa!

Sosialidemokraatti vastasi:

Minä en ole vastuussa!

Kapo vastasi:

Minä en ole vastuussa!

SS-upseeri vastasi:

Minä en ole vastuussa!

Simo Häyhä vastasi:

Tein sen mitä käskettiin, niin hyvin kuin osasin.

Göring vastasi:

Tein sein valtion puolesta.

Sinä vastasit:

Torilla tavataan!

On aika itkeä odottaen kyynelten puhdistavaa huomenta.

Olen kuollut monesti sinun sairaan mielikuvituksesi tähden!

Olen Mustialan oppilas Kuurilassa!

Olen valkoinen vanki Viipurissa!

Olen punainen vanki espanjantaudin oireissa!

Olen valkoinen sotilas upotettuna Saimaan avannossa!

Olen punainen haavoittunut Harmoisten sairashuoneen sängyssä!

Olen pelokas alaikäinen tyttö Kalmin joukkojen käsittelyssä!

Olen rintamakarkuri värjötellen pellolla katsellen aseen piippua!

Olen painajaisiin heräävä veteraani!

5 500 000

Sinusta olemme kaikki tulleet ja sinuksi olemme aina tuleva.

Minä olen Suomi, hän on Suomi, me olemme Suomi.

Minä olen ollut aina sinä,

siksi häpeän ja itken.

Juha Koivuporras