Tää Rissase' Marja ol kova laulamah. Sil olkii komia ääni ja sit alettii pyytäh kaikelaisii tapahtumii laulamah. Rissase' Marjaa kuulkii kaik vauvast vainajiih ja sulhasist viis- ja kuuskymppisii. Morsiammii se ei kauhiast miellyttänt ku sulhaset alko alttaril kyynelehtii kun Marja laulo. Tai sitte se johtu siint, et se oli niin komiarunkohiin naine. Sil ol usein sellain punain mekko, jonka se ol ostant Haloselt. Kylhää sit ol kaunist kattella. Miäkii pariin kertaa pääsin kuulemaa Rissase' Marjaa ku kaks lastenlasten lasta sai nimen. Lastenlastenlapsii minul onkii neljä, joist kahlen ensimmäisis juhlis ei ollu Rissaen Marja laulamas. Ne ku ol syntynny jossaa muual ja toiselviisiis olosuhteis. Toine o' iha musta ja toinen tavallise kalpee, mut jo vähän vanhemp laps ja muistutti kovast toista äitiäh. Kyl ne kaik onneks viäl isoisovaarin syliin tulee laskemah montako napaa minul o. Ne onniit ranaatin sirpaleen paiskomii pitkin mahaa. Seläs olevast luoist miä en aio näille kertoo mitää.
Tää Rissasen Marja oli yhten syksyyn lähtenny kylille laulamah ilman kaulahuivii. No tautiha siihe tarttu ja silt mänt ääni. Sil ois ollu monet juhlat viel lähitulevas, jois sen ol tarkotus laulaa. Kaupaskii se kävi, eikä puhunnu mitäh, hymyili vaa ja lappas mynttonii laukkuh. Ne puhu, et Rissasen Marjan ääni olis lähtenny Espanjaa. Miä en nyt ihan varma asiast ollu, mut niinne väitti. Sen ääni ois menny sinne Malagaan ja koska sen ääni ei tarttennu mitää matkalaukkui niin halvakskii se matka sille sen äänelle tuli. Lentokonees se ol tehny lisäkuulutuksii ja huvitellu matkustajienkii kustannuksel ihan samal viisii hassutellu siäl Malagas kiertoajeluil.
Miä joskus harkittin, et oisin Eevan kans lähtenny Elohopeakerhon mukaan Espanjaa. Ei myä sinne lähletty koskaa kun ei sellast aurinkoo ja valoo ol kummeitin lastenlapstenlapset kun ne tulee kyläh. Ne on niin hauskoi ja juttelevaisii, et sylänt lämmittää niin ettei nirtoikaa illal tartte. Kaikki neljä tulee sylih ja sit miä kerron niille mitä Rissasen Marjan äänelle kävi. Sitte ne nauraa ja juaksee eessun taassun ja yks viäl konttaa.
Se Rissase' Marjan ääni oli siäl Malagas vuakrannu varjon ja aurinkotualin ja viäl tilannu jotai paikalliist juamaa. Siäl se oli varjon alla harmitellu kovah ääneh kui ääni ei rusketu vaik muuten olkii mukavaa ja lämmint. Ku Rissase' Marjan ääni palas takasin ja se pääs taas esiintyy niin ol sen ääneh tullu jotain etelän sävyy mukah. Jotkuu vääräleuat juttel, et Rissase' Marja se taas on kututtu laulah, sil ruskial äänel. Onneks Rissase' Marja ol huumornaisii.
Sanna Kuoppamäki-Luomansuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti