Hetkiä
muistan kuin kädestäni otettua omenaa
toisen
käden pitelevän omaani
avonaisena,
kuin odottaen lahjaa;
Lahja
kasvaa talvipuvun kätkössä
sydämen
alla hyväilytön taakka, kuitenkin lupaus.
annetaan
vieras nimi
kannetaan
kasvo, uusi kirkas vaate
annetaan
värin ikuisuus Tyyroksen puna, espanjanvihreä,
mestari
Jan maalaa pellavaöljyllä kurkistelijat syvään kuvastimeen
Jälleen
päiviä, joita en muista, lisää odotuksen päiviä
kynttilä
kerrallaan hiljaisuutta purppuravuoteessa
herrani,
hän
sanoo, meiltä ei puutu mitään -
kun
lasken kengät jaloistani,
hän
kasvaa hatunmitan ylitseni
© chr.
© chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti