maanantai 1. helmikuuta 2016

Arnolfinin avioliitto


Hetkiä muistan kuin kädestäni otettua omenaa
toisen käden pitelevän omaani
avonaisena, kuin odottaen lahjaa;
Lahja kasvaa talvipuvun kätkössä
sydämen alla hyväilytön taakka, kuitenkin lupaus.

annetaan vieras nimi
kannetaan kasvo, uusi kirkas vaate
annetaan värin ikuisuus Tyyroksen puna, espanjanvihreä,
mestari Jan maalaa pellavaöljyllä kurkistelijat syvään kuvastimeen

Jälleen päiviä, joita en muista, lisää odotuksen päiviä
kynttilä kerrallaan hiljaisuutta purppuravuoteessa


herrani,
hän sanoo, meiltä ei puutu mitään -
kun lasken kengät jaloistani,
hän kasvaa hatunmitan ylitseni 


© chr. 


                                                        Jan van Eyck: Arnolfinin avioliitto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti