Kostean asfaltin tummuus
valot katoavat hiukkasiin,
kuljen.
Askeleet imeytyvät märkään
olemattomuus ilmassa.
Vähäeleiset kasvot
ohittavat
kiire katseissa,
jäljellä tuulahdus.
Edessä, portaat kierteiset
oven jälkeen lämpö.
Tuikkaan tulet tuikkiviin,
tuoksua huoneissa.
Tunteet, luovat kuvan sinusta.
Välillämme vain eilinen
lohdullista.
kauko leppänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti