Heissan Narunkiertäjä

Päivät luikahtaneet alta ja ajaneet talvea kohti kesää.
istun tässä pientareella katsoen kun yö suki viimeisiä tummia sulkiaan
ja aamu herää vetämään siniverhoaan galaktiseen ikkunaan.
Tuo aamun henkäys viluttaa kuivuneita heinänkorsia ja usva keräytyy
kasvoilleni pisaroiksi.

Muistatko, kun olimme purjehtimassa linnunradalla kohti läheisiä tähtisumuja.
Magneettipurjeet täysin avoinna liuumme mustien aukkojen lomitse
purppurahohteeseen. Ihailin tukkahulmuntaa ja kuinka tukkasi sävyttyi
spektriin, oi niitä hetkiä. Vaeltaa tummuus äänettömyyden kaikuessa
galakseissa.

Uusittaisiinko tuo uuden kuun aikaan silloin ovat aurinkotuulet parhaimmillaan.
Sain juuri uudet aurinko purjeet kootuksi ja odotan päästä kiertämään
aurinkokuntaa kuunnellen revontulien sointia. Istua kanssasi veneen laidalle
ja antaa planeettojen kulkeutua sivuitse palmikoiden hiuksiisi auringonsäteet.

Tapaamisiin kuunsirpin alla.
Narunpunoja.

Tehtävä kirje
Kauko Leppänen