Hetki,
ennen
hetkeä
nousevan
auringon.
Hetki
pimeyttä
ennen
kuin
pimeys
avautuu
valolle.
Hetki
ennen
laulua
hetki
laulun
tapailua.
Hetki
valon
hetki
laulun
hetki
keväiselle
nautinnolle.
Kauko Leppänen Yöt ennen toukokuuta
perjantai 10. toukokuuta 2013
Kevät
Kevät astuu komeron
talvipölystä.
Pesee kasvonsa ensisateen
pisaroilla.
Avaa tuulitukkansa katsoo
pohjoiseen.
Lähtee lounaistuulella vähän
lintujen edellä.
Kauko leppänen
talvipölystä.
Pesee kasvonsa ensisateen
pisaroilla.
Avaa tuulitukkansa katsoo
pohjoiseen.
Lähtee lounaistuulella vähän
lintujen edellä.
Kauko leppänen
Naiseus
Salaisuuksia, villiytynyt
puutarha ihmisyydessä.
Etsi tunne koe.
Koskaan et
täysin saavuta.
Empatia, sympatia
hellyys, kosketus
osviittoja tuntemiseen.
Jättää sijaa salaisuuksille.
Mitä enemmän etsit
löydät uutta.
Samalla kadotat vanhaa.
Löytääksesi sen uudelleen.
Tutustu löydä
ei täydellisyyttä
jotain parempaa.
Kauko Leppänen
puutarha ihmisyydessä.
Etsi tunne koe.
Koskaan et
täysin saavuta.
Empatia, sympatia
hellyys, kosketus
osviittoja tuntemiseen.
Jättää sijaa salaisuuksille.
Mitä enemmän etsit
löydät uutta.
Samalla kadotat vanhaa.
Löytääksesi sen uudelleen.
Tutustu löydä
ei täydellisyyttä
jotain parempaa.
Kauko Leppänen
torstai 28. helmikuuta 2013
Jäljet lumessa
.
Juopuneet sorkkapohjakengät
osmankäämimetsän takana ;
peurat piirtävät aavalle
kompassiruusua
ruusussa samat värit kuin
aavassa ja latu kulkee läpi.
Karttapohjoisen merkki on
mateennahka
keskiössä harmaat suolet
öisen pilkin lemu etelän
ensimmäinen poika lähtenyt
päivännousuun
toinen asuu rantasuvea
tytöillä lintutuulen
ruumis, toisella lintu jota ei ole.
Lahden vastakalliolla seisoo se
suuri kataja
kahdella jalalla,
mielitiettyni, tähyää
kevättä, sääksen pesällä lunta.
Nyljetty kala potkaisee repussa.
.
.
© chr.
maanantai 4. helmikuuta 2013
Puukstaavi - Lohjan kirjoittajat: Kadonnut
Puukstaavi - Lohjan kirjoittajat: Kadonnut: Ootteko nähnyt mun armastain? Hän äsken viel oli tässä Me jotenkin erilleen kuljimme Kai eksyimme elämässä Me onnea yhteistä ...
Kadonnut
Ootteko nähnyt mun armastain?
Hän äsken viel oli tässä
Me jotenkin erilleen kuljimme
Kai eksyimme elämässä
Me onnea yhteistä vannoimme
Sen tahdoimme ikuista olla
Elämä tähän ei taipunutkaan
Se ei pysähdy sovinnolla
Me lainaksi löydämme ihmisen
ja yhdessä olla saamme
Vain hetken kohtaamme toisemme
ja toistemme lämmön jaamme
Ja vaikka sä rinnakkain kulkisit
kanssa tään ystävän parhaan
Ja vaik kuinka kättänsä puristat
voit kulkea toisistaan harhaan
Valat tuskin, tuskinpa sormukset
Ne eivät harhaamme poista
Me ajassa aina näin liikumme
ja koht’emme löydäkään toista
Ootteko nähnyt mun armastain?
Hänet tahtoisin nähdä jälleen
Ihmisen jonnekin kadonneen
toivon palaavan etsijälleen.
Pentti Salmela
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Kummallinen uni
Se oli kummallinen uni.
Hattukaupassa
sahaa soittava tyttö.
Ovi avoinna ihmiseen.
Muodot suoraan sydämestä.
Käsintehty kaupunginosa,
lasten väriliiduilla piirretty.
Hattarakoneessa
sylin täydeltä metsän rauhaa.
Hattukaupassa
sahaa soittava tyttö.
Ovi avoinna ihmiseen.
Muodot suoraan sydämestä.
Käsintehty kaupunginosa,
lasten väriliiduilla piirretty.
Hattarakoneessa
sylin täydeltä metsän rauhaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)