Puukstaavin kirjoittajien julkaisuja

Eino Alhola, Rantakentän aika, Lohja 2003
Harjuni – mun järveni. Nid. 237 s. Lohja 2008; 2.p. 2009.

Saara Huotari, Tuulien laulu vaaran laelta. Nid. 94 s. Suomi 100 runokirjaa –kirjasarja. Mediapinta
2017. Lue kirjailijan esittely
http://www.mediapinta.fi/kirjailija/14526
ISBN 978-952-236-236-0
Julkaisuvuosi 2017
Sivuja: 96 siv.
Hinta: 25,00 €

Riitta Keinänen, Pertti Haapalainen, Suomalainen Stilleben, 2010

Marja Klefström, Pentti Klefström, Kenttäpostia Perojoelta. Nid. 325 s. Lohja 2009; 2.p. 2017.
Marja Klefström, Haikiast kukkuu käk. Alkuaan Antrean Kuparissii. Runoja. nid. 93 s. Lohja 2010.
Marja Klefström
Se on sit syöpää, sanoi lääkäri. Nid. 99 s. Lohja 2010
Sodan sirpaleet. Alkuaan Antrean Kuparissii. Nid. 95 s. Lohja 2014

Sirkka Olin
Kuin tuuli kuin eläin. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 77 s. Lohja 1992
Huurrelapsi. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 87 s. Lohja 1992
Pöksi-Peikko. Piirrokset Malla Sydänlakka. Nid. 32 s. Lohja 1992
Pajulintu. Piirrokset Sirkka Olin. Nid. 81 s. Lohja 2005

Erkki Lahtinen, Metsänpoika. Marktar 2002.
Erähymyjä Nid. 154 s. FinEpos 2008.
Erkki Lahtinen ; taitto: Pekka Lahtinen ; piirrokset: Ahti Kovanen ; kuvat: Erkki Lahtinen ja Ari Malén,
Kynnä vaikka koirallasi: ja muita julmia juttuja, Lohja : Eka Partners 2015.

Matti Miettinen, Hetkiä Elämästä Runoja ja kuvia. Lohja 2000.
Lähellä Tulevaisuus Runoja ja kuvia. Lohja 2001.
Ajatusten Risteys Runoja ja Kuvia. Lohja 2002.
Sininen Metsä Runoja. Lohja 2002.
Kolmas Kevät Runoja. Lohja 2003.
On Päivä Jäätynyt Runoja. Lohja 2005.
Elämän totuus Runoja ja maalauksia. Nid. 48 s. Lohja 2009.
Pyyntö Runoja ja kuvia. Lohja 2009.

Pentti Salmela
Kirjailijaesittely

Kiinnekohtia Runoja, tarinoita ja novelli suuren järven rannoilta. Nid. 81 s. Lohja
2011.
Jälkipeliä Lohja 2014, 978-952-235-804-2
Julkaisuvuosi 2011
Sivuja: 138 siv.Hinta: 21,50 €

Hiljainen tieto, innovaatio ja IT. Ketterät Kirjat 2015 2. tark. Pentti Salmela ym.:

• ISBN 978-952-7044-00-1
• Julkistettu 12.11.2014
• Koko B5 (182 mm x 257 mm)
• Liimasidottu, pehmeät kannet
• Sivumäärä 155
• Paino noin 360 g
• Paksuus noin 12 mm
• Painos 1.
• SVH 50 € (sis. alv. 10 % ja postikulut Suomeen).
  

Kirja kuuluu CxO Academy Kirjat -kirjasarjaan.
Kts. Osoite:

https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/5135

Tietoyhteiskunnan kaksi puolta – Menneestä oppien, uutta oivaltaen. Ketterät kirjat Oy. 2018.

ISBN 978-952-7044-25-4

• Julkistus 23.3.2018 - Katso julkistusvideo!
• Koko B5 (182 mm x 257 mm)
• Liimasidottu, pehmeät kannet
• Sivumäärä 328
• Paperi 100 g Impression
• Paino 802 g
• Paksuus noin 21 mm
• Painos 1.
• SVH 59 € (sis. alv. 10 % ja postikulut Suomeen)
  
• Julkaisuvuosi 2018
  

Kirjan voi tilata osoitteesta:

https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/32179

Anja Suni, Muistot pulppuavat kuin lähteensilmästä. nid. 175 s. Lohja 2017.

Liisi Teivonen, Muistojen muruja. Muistikuvia lapsuudesta, Kokemuksia valehoitajana Lontoossa ja
Tarinoita matkaoppaan arjesta ja elämyksistä. Nid. 81 s. Lohja 2013.

Terho Tikkanen, Se mitä ei ole – kokoelma. Nid. 109 s. Lohja 2017.

Talven timantti

Tänään turkoosi aurinko

taivaan syvyyden pieni pallo

sinkoaa säteitään, siilautuu

autereisen harson läpi

kohti valkoista samettinukkaa,

välähtää hopeisina paljetteina

sytyttää lumitähdet tuikkimaan tulta.

Talven jäinen timantti polulla, kristallinkirkas,

välkehtii sateenkaaren väreissä

vain tuokion verran. 

                      Aarre se olisi, jos sen vuoresta löytäisit,

                      mutta se välkkyy järven jäällä,

                      jos nyt sen omaksesi otat

                      se haipuu olemattomiin.

Siis nauti hetkestä!

Tallenna muisto mielesi uumeniin

                      talven jokaisesta vivahteesta.                                         .

19.2.2018 Anja Suni

Punainen aurinko

Taivaan rannassa sinisyys harsuuntuu

lilan ja roosan vienoon hämyhuntuun.

Avaruuden ajan airut, elämän antaja

hehkuu hetken verenpunaisena,

valtavana tulikiekkona

kuulaassa ilmakehässä.

valkoisten kattojen yllä

katoaa lännen maille näkymättömiin,

ennen hämärää

ennen yötä.

16.2.2018 Anja Suni

Hengitystauko

.
.

Uudenkuun hengitystauko avaa oven;

vuoden pimein astuu

ja vetää perässään tukahduttavan painon:

karhuntaljasta lankaa kutovat,

ja lanka kannattelee säikeitä pimeään,

nauhaksi, peitoksi, uudelleen nahaksi

korkealle kohoavalle sarvipäälle;

taivaan puhkova, äänettä lentävä yö.

Ja se mikä kertaalleen kirnuttu

se mikä karstattu, kaltattu,

hänen kumaransa, nyljetty.

Se, joka on mikä, kaavitaan karvasekainen tali,

venytetään penikulmien matkaan auringon pesäpohja

palaamaan, uudeksi palamaan,

hiillokseen puhaltamaan

.

.

© chr

Arto Varpio, Antologian julkistuksessa luettu.

Vastuullinen vapaus

Pari viime viikkoa on eri puolilla maailmaa toisteltu iskulausetta ”Minä olen Charlie” ilmaisemassa lausujansa puolustavan Charlie Hebdo-lehteä ja sen oikeutta pilkata kaikkea mikä piirtäjien mieleen tulee. HS kertoo Angoulêmen sarjakuvamessuilla esiintyneen Jean-Christophe Menun provokatiivisista ajatuksista. Siis juuri niin kuin kyseisessä lehdessä tehtiin. ”Kun sanotaan ’Minä olen Charlie’, soitetaan Notre Damen kirkon kelloja kuolleille, jotka vastustivat uskontoa. Kun sanotaan ’Minä olen Charlie’ tehdään kansallissankareita ihmisistä, jotka paskansivat sellaisten instituutioiden niskaan”.

En tunne tätä lehteä tai sen tekijöiden missioita muuta kuin tämän hirmuteon aiheuttaman mediakohun yhteydessä kerrotun. Oliko heidän tavoitteensa herättää ihmisissä kriittistä ajattelua vai oliko pilkka itsetarkoitus? Tekivätkö he tottumuksia ja ajatustapoja kyseenalaistavaa taidetta vai harjoittivatko elinkeinoa, jossa olivat nähneet potentiaalista kysyntää? Vai etsivätkö itselleen huomiota samoin kuin heidän tappajansa omalla tavallaan. Tiedämmehän, että mikä tahansa teko voidaan pukea yhtä hyvin pyhimyksen viittaan kuin halveksittuun oman edun tavoitteluun. Heidän tultuaan tapetuiksi, heistä on tiedotusvälineissä annettu kuva rohkeina kaiken pilkkaajina, jotka joutuivat maksamaan korkeimman mahdollisen hinnan ottamastaan vapaudesta.

Sananvapaus tarvitsee toteuttajansa, puolustajansa, sankarinsakin. Ilman sitä demokratia ei eläisi. Mutta kysyn kuitenkin; Mitä niin tärkeää on pilkkaamisessa ja toisten ihmisten arvojen niskaan paskantamisessa, että sen harjoittajat pyhitetään kansakuntien kunniakaappien päälle. Ja tätä kysyn ilman pienintäkään tarkoitusta puolustaa heidän tappajiaan. Jos murhaajat nostivat itsensä Allahin tuomareiksi, heidän mielestään väärintekijöitä vastaan, eikö saman tehnyt Charlie Hebdon pilkattujaan kohtaan? Arvelen, että maailma ei kummankaan tekemisillä juuri paremmaksi tullut.

Jos näitä uhreja toisiinsa vertaan, tulen johtopäätökseen, että pilapiirtäjät kuitenkin olivat toimineet omaehtoisesti, harkinneet ja uhmanneet tietämäänsä riskiä. Sen sijaan heidän tappajansa, sittemmin itsekin yhteisön itsepuolustuksen toimesta tapetuiksi tulleet, olivat omaa vallanhaluaan toteuttavien rosvopäälliköiden aivopesemiä ja hyväksikäyttämiä.

Palaan Menun sanoihin sarjakuvamessuilla. ”Voimme sanoa ’Minä olen Charlie’ vain, jos pilkkaamme ylikansallisia yhtiöitä, jotka tuhoavat tämän planeetan” hän sanoi.  Kyllä, - mutta. Pitäisikö kuitenkin pilkka osoittaa meihin itseemme? Meihin jotka annamme näille ylikansallisille yhtiöille rahamme vastineeksi heidän markkinointimanipulaatiostaan ja tuotteistaan ja suostumme heidän marioneteikseen. Meihin, jotka kaupan hyllyväleissä valintoja tehdessämme tartumme mainoksin tajunnassamme tutuksi tehtyyn tuotteeseen ajattelematta valintamme vaikutuksia. Näin toimimalla olemme yhtä syyllisiä kuin nämä pilkan kohteeksi osoitetut planeetan tuhoajat. Valmiin, teollisesti prosessoidun ruoan tuottama helppous voittaa vaikutukset omaan tai kansantalouteen. Tuotteeseen markkinoinnissa liitetyt mielikuvat voittavat valinnan vaikutukset elonkehän säilymiseen terveenä seuraavillekin sukupolville. Riemuitsemme maidon marginaalisesta hinnanlaskusta voidaksemme käyttää säästyneet eurot turhuuteen, joka tuhoaa luonnonvaroja ja tuottaa väärään paikkaan joutuvia jätteitä, mutta jättää alkutuotannon harjoittajan kaupan ylivoimaisen neuvotteluvoiman uhriksi. Pelkäämme geenimanipulaation vaikutuksia hyvinvointiimme tai luontoon, mutta emme ymmärrä, että huutomme halvan ruoan perään pakottaa tuotantoketjun etsimään tehoja joka portaassa, eniten siellä missä neuvotteluvoima on heikoin. Miksi emme pilkkaa iltapäivälehtien ruokinnasta ravittua sivistystämme, jonka tuottamalla arvostelukyvyllä käytämme omaa sananvapauttamme?

Vapaus on aina suhteellista. Ei ole vapautta tehdä sellaista joka rajoittaa toisen vapautta. Allahiin uskovalla ei ole vapautta rajoittaa toisen nimiseen Jumalaan uskovan vapautta harjoittaa uskoaan. Minkään uskonnon tai aatteen ei tule pilkata toisen uskoa ja ajatuksia, sillä siten asettuu toisin ajattelevan vapauden toteutumisen esteeksi. Meillä ei ole lupa käyttää luonnonvaroja siten, että sen seurauksena jälkeemme tulevien oikeus siihen rajoittuu.

Sitä paitsi harmonia, ennustettavuus ja vakaus on turvallisempi kuin konflikti, pilkka ja pelko – myös ja varsinkin Suomen ja Euroopan Unionin ulkopolitiikan toimintaohjeena.

 

Kolkko on kone kaverina

Insinööri ihmelaitteen,

tietokoneen taikoi

Ikuiseksi ystäväks’ sen

ihmiselle aikoi

Mut’ kolkko on kone kaverina

kaiken päivää kahen olla,

vilu rinnalla roboneijon

yötä yhessä vietteä

Jätin

autot, kännykän ja chatin

Paluun 

luontoon

tein mä komeen

Liityin

metsän kanssa
samaan Someen.

Pentti Salmela

Tanssiinkutsu

Nata,
sinä notkea neitoheinä
sinun vartesi taipuu
kesän viulujen säveleinä

Käsivarsille
tanssiin kutsujan taivut
kesätuulen vietäväks’
hentona hetkeksi vaivut.

Vuorollaan
siskoistas’ jokainen
käy mukaan taitavan
tanssijan sen

Kesäyönä
     nukkuvat kaikki
     nukkuu myös tuuli
Valvoo vain hän,
     joka valkeaa yötä
     päiväksi luuli.

 Pentti Salmela