Bussin ovella löi vastaan kuumuus. Nainen taiteili itsensä istumaan kuskin
taakse, asetti käsilaukun ja ostoskassin syliinsä ja yritti tasoittaa
hengitystään. Hän tunsi, kuinka selkää
pitkin eteni hikinoroja. Suihkuun on päästävä heti kotiin tultua. Silkkipusero, farkut ja buutsit eivät olleet
loppukesän helteessä paras asuvalinta.
Bussi kaarsi kohti kehätien ramppia, tummaihoinen kuski
käänsi tottuneesti rattia. Nainen
tuijotti mietteissään ulos, katse harhaili kävelytiellä kulkevissa
ihmisissä. Äkkiä hänen silmänsä
rävähtivät auki, kehon läpi kulki sähköinen aalto. Tuolla se menee, se pirun jätkä. Tuon hiipivän askelluksen hän tuntisi missä
vain. Ja vierellä sipsuttaa nykyinen
hoito, kihertää ja keikistelee.
Nainen ponkaisi ylös.
- Bussi seis! Kuljettaja hämääntyi,
nainen keikkui jo etuovella ja riuhtoi sitä auki. - Kuulitko mutiainen. Ovi auki, nyt. - Hullu
nainen, älä riko sitä ovenkahvaa. Kuski
jarrutti, ohjasi auton tiensivuun ja avasi oven. - Ulos, mene ulos. Ja minun nimeni on Ibrahim. Ibrahim, ei
mutiainen. Nainen ei kuullut, ei nähnyt
muiden matkustajien hämmästyneitä ilmeitä. Hän pyrki jo ruohokentän yli kohti
kävelytietä, välillä juosten, välillä puoliksi kontaten.
- Hei, pysähdy nilkki. Älä luule että pääset musta noin vaan, tekstarilla. Ja sä hutsu, ala vetää tai mä kynsin sulta
silmät päästä. Naisen ohimoissa takoi
raivo, jalat olivat tulessa liian ahtaissa kengissä. Pariskunta oli jo kaukana. Nainen jäi jälkeen, ohi kulki ihmisiä, äidit
ohjasivat lapsensa kauemmas, koiranulkoiluttajat kaarsivat toiselle puolelle
tietä.
Nainen kulki nyyhkien kohti tienvarren pajukkoa, pyrki
piiloon kuin haavoitettu eläin. Silmissä
polttivat kyyneleet, suussa oli sapen maku. Hän kaatui pitkälleen pensaiden suojaan, potki
buutsit pois jalastaan. Vilpoisa ruoho
tuntui lohduttavalta, unettavalta.
Elokuun ilta on vaihtumassa yöksi, kun nainen herää. Tovin hän tuijottaa oksiston läpi pilkistävää
tähtitaivasta. Sitten tulee nauru,
pyrskähtelee vatsan pohjasta, tärisyttää palleaa ja hartioita.
Nauraen nainen pyörähtää vatsalleen, käsi osuu kauppakassiin. Kassin sisältö vyöryy ulos, tuoremehutölkki, hapankorput,
kevytlevite, kolme tomaattia ja luomumunat pussistaan karanneina. Nainen katsoo ihmetellen ostoksiaan, kunnes viimeinenkin kananmuna kierii
pimeyteen.
Tammikuussa 2014
Vuokko Sorvari-Neste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti