Kataja

Tuulen ja talven vuoks’ taivutan pääni

Minä kumartaa ymmärrän ylempääni

Minä vaieten vuotan vaikean tovin

niukkuutta siedän, kylmäänkin sovin

Ja kevääseen herään taas laulusta rastaan

Nostan ylpeenä latvani valoa vastaan

Muut kuivuuttaan taipuivat maahan lakoon

minä tungin juureni kallion rakoon

Muut kurotti ylemmäs auringon valoon

minä tyydyin vähempään, nöyrään oloon

Muut kaatuivat maahan katkennein latvoin

minä pystyssä pysyin ja elämää jatkoin

Mitä onni on?

Sainhan pienten kohtalon

Muut yleni latvoin ylvin

Minä pienen marjan maahan kylvin

Niin elin

ja onnessa tavoitin tasapelin

Sitten ne tulivat konemoottorein, sahoin

runteli runkomme, maatamme pahoin

Ne tulivat haluten puhdasta puuta

Minut tallasvat yli toki himoiten muuta

Puut veivät pois, meitä risuja sättivät

Minut raiskion keskelle yksin jättivät

Mut maahan polkea voitte ja nousen taas

Ovat juureni tiukassa kiviroutamaas

Minä tunnen tunnot vähäisen väen

Kivun kestossa ainoan voimamme näen

Suuren tarhurin tarhassa osan sain pienen

Kaiken kestävän, sitkeän mallina lienen

Loppuni toivon:

jousen kaarena olla,

sitten räiskyen palaa,

hetken lämpöä valaa

yksinkulkijan nuotiolla.

Pentti Salmela

 

Laulu perhosesta

Minä tanssia katselin perhosen

Ja niin tahdoin vangiksi ottaa sen

Niin hapuilin sinua pinnalta maan

mut’en lentoas pystynyt seuraamaan

Moitit minua syystä tai syyttä

minun käteni kömpelyyttä

Kuitenkin sinun siipesi herkin

jätti sormiini poltinmerkin

Minä siipeä kosketin perhosen

ja niin varoen koetin mä tehdä sen

Voi, kuinka herkästi, helposti vaan

hennon hentoa siipeä haavoitetaan

Nyt en tiedä, syystä tai syyttä

en tunnekaan syyllisyyttä

Mehän oltiin päiväperhoja vaan,

jotka hetken kosketti toisiaan.

Pentti Salmela

Muutosta

                                            Jotain muutosta
                                            jotain pysyvää
                                            hetken sylissä
                                            pidettävää.

                                            Sai elo yhteinen
                                            odotus kuukausien
                                            syliin uuden elämän.
                                            Pienen alun
                                            ihmisen.

                                            Vaali tunteella
                                            hellyydellä
                                            päiviin tuleviin.
                                            Kätke kaikki
                                            sydämeen.


kl

Jouluna

                                                Jouluna

                                               En odota erityistä
                                               joulun henkeä.
                                               Se asuu meissä ilman
                                               odottamista.

                                               En odota erityistä
                                               katson itseäni.
                                               Annan sen löytää
                                               minut ilman
                                               odottamista.

                                               En odota erityistä
                                               perinteistä kiirettä.
                                               Riittää, kun
                                               pysähdyn ilman
                                               odottamista.

                                               En odota erityistä
                                               sytytän kynttilän,
                                               tuikut heille, joita 
                                               muistan.
                                               Ajatuksin       valolla
                                               liekin.
                                               Katson luontoon tumman
                                               valkeuden sisään.
                                               Siinä pieni osa taivasta
                                               ilman odottamista.

kl 6-7.12.13     

Eero Aholan kertomaa anjalan murteel

Tää Rissase' Marja ol kova laulamah. Sil olkii komia ääni ja sit alettii pyytäh kaikelaisii tapahtumii laulamah. Rissase' Marjaa kuulkii kaik vauvast vainajiih ja sulhasist viis- ja kuuskymppisii. Morsiammii se ei kauhiast miellyttänt ku sulhaset alko alttaril kyynelehtii kun Marja laulo. Tai sitte se johtu siint, et se oli niin komiarunkohiin naine. Sil ol usein sellain punain mekko, jonka se ol ostant Haloselt. Kylhää sit ol kaunist kattella. Miäkii pariin kertaa pääsin kuulemaa Rissase' Marjaa ku kaks lastenlasten lasta sai nimen. Lastenlastenlapsii minul onkii neljä, joist kahlen ensimmäisis juhlis ei ollu Rissaen Marja laulamas. Ne ku ol syntynny jossaa muual ja toiselviisiis olosuhteis. Toine o' iha musta ja toinen tavallise kalpee, mut jo vähän vanhemp laps ja muistutti kovast toista äitiäh. Kyl ne kaik onneks viäl isoisovaarin syliin tulee laskemah montako napaa minul o. Ne onniit ranaatin sirpaleen paiskomii pitkin mahaa. Seläs olevast luoist miä en aio näille kertoo mitää.

Tää Rissasen Marja oli yhten syksyyn lähtenny kylille laulamah ilman kaulahuivii. No tautiha siihe tarttu ja silt mänt ääni. Sil ois ollu monet juhlat viel lähitulevas, jois sen ol tarkotus laulaa. Kaupaskii se kävi, eikä puhunnu mitäh, hymyili vaa ja lappas mynttonii laukkuh. Ne puhu, et Rissasen Marjan ääni olis lähtenny Espanjaa. Miä en nyt ihan varma asiast ollu, mut niinne väitti. Sen ääni ois menny sinne Malagaan ja koska sen ääni ei tarttennu mitää matkalaukkui niin halvakskii se matka sille sen äänelle tuli. Lentokonees se ol tehny lisäkuulutuksii ja huvitellu matkustajienkii kustannuksel ihan samal viisii hassutellu siäl Malagas kiertoajeluil.

Miä joskus harkittin, et oisin Eevan kans lähtenny Elohopeakerhon mukaan Espanjaa. Ei myä sinne lähletty koskaa kun ei sellast aurinkoo ja valoo ol kummeitin lastenlapstenlapset kun ne tulee kyläh. Ne on niin hauskoi ja juttelevaisii, et sylänt lämmittää niin ettei nirtoikaa illal tartte. Kaikki neljä tulee sylih ja sit miä kerron niille mitä Rissasen Marjan äänelle kävi. Sitte ne nauraa ja juaksee eessun taassun ja yks viäl konttaa.

Se Rissase' Marjan ääni oli siäl Malagas vuakrannu varjon ja aurinkotualin ja viäl tilannu jotai paikalliist juamaa. Siäl se oli varjon alla harmitellu kovah ääneh kui ääni ei rusketu vaik muuten olkii mukavaa ja lämmint. Ku Rissase' Marjan ääni palas takasin ja se pääs taas esiintyy niin ol sen ääneh tullu jotain etelän sävyy mukah. Jotkuu vääräleuat juttel, et Rissase' Marja se taas on kututtu laulah, sil ruskial äänel. Onneks Rissase' Marja ol huumornaisii.

Sanna Kuoppamäki-Luomansuu

Ensikohtaaminen

Sinä eteerinen, mystinen, toukokuun nainen. Silmissäsi tuikkii taivaan jokainen tähti, katseesi on täynnä iäistä viisautta, joiden syvyyksiin uppoaa kuin kahteen kaivoon. Tuoksusi on hurmaava, ihosi on virheetön ja pehmoinen. Sinun pitkistä lakkaamattomista kynsistä heijastelee sateenkaaren värit. Kun ojennat käsivarsiasi viehkeästi nostaen katseesi ylös, silmiesi upea muoto korostuu suloisesti. En voi kuin kiitollisena ja nöyränä ihailla tätä ihmettä.

Olin ajattelut sinua paljon ja toivoin niin kohtaavani sinut heti kun sinulle sopi. Odotin niin saavani halata sinua ja katsella sinua silmiin. Toiveeseeni vastasit aivan yllättäen kun ilmoitit tulevasi Lohjalle eräänä toukokuun kauniina ja kuulaana kesäisen oloisena myöhäisiltana kun puissa oli jo tuoreet kirkkaan vihreät lehdet ja uusi nurmi peitti jo pihat ja pientareet, radiossa soi Lady Gagan Edge of glory. Tieto tulostasi oli suloisen kivulias, se pudotti minut polvilleni riemusta. Hiljennyin edessäsi kun viimein kohtasimme. Tyttäreni, sain sinut ensi kerran syliini tuona rauhaisana yönä klo 23.25.

Sanna Kuoppamäki-Luomansuu

Erotiikka-Iikka

Menin toissaperjantaina baariin, siihen uuteen kolmikerroksiseen baariin. Sen omistaa se joku turkkilainen pariskunta. Siellä oli hyvä meno päällä jo heti alkuillasta. Kävelin kahden baaritiskin välistä kun joku mies kääntyy minua kohti aivan yllättäen ja sanoo kuuluvalla, röyhkeällä äänellä: Vittu mikä muija! Hänen ympärillään taisi hänen lampaansa, joiden naamat puikahtavat näkyviin kuin Muppets shown nuket ja höröttävät ääliönauruaan ja katoavat aivan yhtä nopeasti kuin siihen ilmestyivätkin. Hymyilen lyhyesti, jotenkin vähän väkinäisesti ja jatkan matkaa kohti tanssilattiaa. Ajattelen tuota miestä johon sanaa erotiikka ei saisi päälle liimattua. Ei se edes polttomerkkinä hänessä pysyisi. Hihittelen omalle ajatukselleni ja menen tanssimaan lyhyessä mekossani. Tulin baariin yksin, tulin jälleen etsimään silmiä joihin voin peilata omia odotuksiani ja toiveitani. Miestä, joka huomaa ja näkee minut. 

Parin nopeatempoisen kappaleen jälkeen tunnen tuntemattomien käsien hipelöivän minua. Käännyn ympäri ja sama mies siinä irstaileva hymy naamallaan pyrkii näemmä tekemään lähempää tuttavuutta. "Mä olen kova panemaan", mies huikkaa ja paukuttelee näkymättömiä henkseleitä. "Varmasti!" Huudan takaisin ja meidän yllämme heiluu polttomerkkain hieman savuten. Tanssahtelen vähän kauemmas ja mies seuraa perässä jo vähän ihmetellen minne menin. "Sä olet selkeesti nahkanuijan tarpeessa!", mies toteaa ja mittailee minua edestakaisin. Tässä haavaa huomaan, ettei hän katso silmiini asti vaan johonkin lähettyville. Ikään kuin hänen katseensa ei yltäisi minuun. Nostan etusormen pystyyn ja vien sitä lähemmäs miehen nenää ja seuraan miten katse menee kieroon. Mies nappaa sormeni suuhunsa. Mietin pitäisikö suositella miestä etsimään sanakirjasta kohta E. Kokeilen onneani ja kysyn mitä mieltä hän on erotiikasta. Mies innostuu valtavasti ja hänen toinen kätensä tarttuu rintaani. Etusormeni on edelleen hänen suussaan ja otan sen pois siirtääkseni hänen kätensä pois rinnaltani. Toistan kysymyksen erotiikasta. "Lähdetään veskiin niin mä näytän sulle kuinka nopea mä olen!", mies vastaa. "Epäilemättä!", vastaan ja kysyn miten hän pitää naisistaan huolta. Mies ei huomaa monikkomuotoa vaan tähyillen vessojen suuntaan hän kertoo heti huomanneensa meidän olevan sielunkumppaneita.

Mies tarttuu ranteeseeni ja lähtee kohti vessoja. Kuljen hänen perässään ja jossain vaiheessa riuhtaisen käteni irti. "Rakas ihminen, joskus kaunis päivä sinä huomaat jääneesi yksin". Haen takkini narikasta ja lähden baarin ulkopuolelle odottamaan bussia. Tämä ilta oli jossain määrin odotuksieni vastainen. Mietin tuota miestä ja sitä millainen hän on kun kaikki riisutaan. Onkohan tämä mies koskaan saanut rakastaa. Minulle avautuu mahdollisuus asiaa tiedustella, koska mies on jälleen siinä vierelläni. Tällä kertaa hänen Björn Borgin vyötärönauha on hänen nilkkojensa korkeudella. "Anna ny", mies pyytää. "Ai lämmintä kättä?" Virnistän ja ojennan käteni, jossa on käyntikorttini. Astun pysäkille hetki sitten pysäyttämääni bussiin, jossa istuva hyvin vanha mies näki mitä tein. Istun vanhaa miestä vastapäätä joka katseltuaan minua syvillä, tummilla silmillään, jotka hehkuvat lämpöä ja välittämistä siirtää hiljaa keppiään parempaan asentoon ja kysyy onko neiti rakastunut? "Taidan olla!", minä hymyilen.

Sanna Kuoppamäki-Luomansuu