lauantai 17. marraskuuta 2012

Minä juon jäämehua hänen lasistaan ja hän hymyilee. Minä itken, koska appelsiini häikäisee ja hän hymyilee.
Aseman palvelija tulee pöydän ääreen. - Mensabin, onko kaikki hyvin tarvitsetteko vielä jotakin? Kantajat tulevat kohta siirtämään matkatavaroita junaan.
Aurinkokatos antaa suojaa keskipäivän kuumuudessa. Ilma seisoo kuumana. Joudun kuivaamaan otsaani hiestä uudelleen ja uudelleen. Istumme hiljaa, minulla ei ole mitään sanottavaa. Cathryn lähtöön on vielä kaksi tuntia aikaa. Silloin iltapäivän kuumuus alkaa hellittää ja höyryveturin koneet voidaan käynnistää, kuuma ilma ei pysäytä lauhduttimia. Se on aika lähteä, jotta juna ehtii vuorten yli ennen pimeää.
Palmujen lehdet ovat sormet levällään vierekkäin aseman pihalla. Kaikkialla punaista hiekkaa, joka polttaa kuin tuli kenkien läpi.
Hän hymyilee minulle, vaikka on jo poissa. Hän lähtee, juna vie vuorten taakse toiseen maahan. Minulle jäävät vain eilinen, kaiken sen muistot. Mustien hiusten hellät hipaisut, ruskeiden silmien pohjaton hellyys, tummien olkapäiden pehmeät kosketukset.

Terho Tikkanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti