20.6.2012
Kiirastulen kävijä
Nuorena
”.. . Himoitsen nähdä selvemmin kuin näen
yön läpi singota säihkyvän säen.
ratkoa jumalten salaisuudet,
tulkita menneet ja tulkita uudet…”
Näin puhuinko ehkä vain itseksein,
vai kuoleman kanssa jo liiton tein?
Se kuiskas’ ja vastasi mulle:
Se liikaa on kadotetulle
Odota marraskuun myrskyn tuloa,
kun maa täynnään on tulta ja kuloa
Silloin saat nähdä kaiken sen
mikä yli on ihmisen rajojen
Saat nähdä pyytämäs’ kaikkeusnäyt
kun läpi helvetin porttien käyt
Ratkoa ken
salaisuuksia tahtoo jumalten
on siihen oikeus vaan,
jos hänet kiirastulessa kastetaan
Minä vapaa tahdon olla!
Se ymmärrä sovinnolla:
Kun ihminen käy yli kestonsa rajan,
hän näkee oikean vapahtajan
Ja vapautensa vasta
hän löytää kuolemasta
Ja kohtalo kaiken näytti tuon
Sain kulkea kautta Tuonelan vuon
Oli helvetin portit ammollaan,
kun kiirastuleen kävin Manalaan
Sain nähdä, mitä on rohkeus, hyvyys,
uupumus, pelko, mielen mustin syvyys
Niin harvan kuolema rinnalta säästi
minut kaikesta tuosta kertomaan päästi
Kaikki helvetin kauhut ja kuoleman, surun
siitä sanoiksi sain ehkä hiukkasen, murun
Sain loihdituks’
”kukkia liejuun, multaan
verhota maan liat helmiin ja kultaan”
Sain taiotuks’
tuskan muotoon uuteen
Näin yletin lähelle jumaluuteen.
Pentti Salmela
(Lainaukset: Yrjö Jylhä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti