KESÄYSTÄVÄNI
Oli silloin kesäpäivä ihanin,
kun Sinut ensi kerran kohtasin.
Muotosi kaunis minut valloitti heti
ja liikkeesi viehkeät puoleensa veti.
Niin tuli meistä ystävät läheiset,
jäivät taakse harrastukset entiset.
Tosin leikkimielin usein mua härnäsit
ja tempuin arvaamattomin kiusoittelit.
Sinä hypit ja pompit miten halusit vain,
joskus piilopaikastakin sua etsiä sain.
Jopa veden syliin sukelsit toisinaan
ja sieltä jouduin sua harmikseni onkimaan.
Vaan kuka lienee tämä ystäväni verraton?
Varmaan arvaatkin jo, sehän golf-pallo on.
Vaikka usein lentää se kohti länttä tai itää,
sen vauhti ja voima muakin liikkeessä pitää.
Näin jatkuu matkamme monivaiheinen
ja yhä lujemmaksi kasvaa ystävyytemme.
Sen toki tiedän – en sua valtaani saa,
vaikka kaikin taidoin yritän ponnistaa.
Anja Helenius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti