Talvi-idylli
Minä metsässä kuljin ja kuuntelin
kun karhu kylkeään käänsi.
Se pesänsä suojassa uinaili
ja välillä pienesti äänsi.
Kun matkaa taittui taas kotvanen
mulle kettu häntäänsä huiski.
Kai viestin ymmärsin oikein sen:
ketun morsian lähellä kuiski.
Ja korpit, nuo komeljanttarit
suulaasti neuvojaan antoi.
Kun taivalsin takaisin polulle
mua keväinen hanki kantoi.
Pian sininen hämärä tiheni,
ilta peitteli vaippaansa salon.
Siellä eläväin äänet hiljeni.
Polun päässä näin kultani talon.
Vuokko Sorvari-Neste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti